Tämä kirjoitus on kolmas osa Verotuksessa ei ole ilmaisia lounaita -juttusarjaa. Edellinen kirjoituksemme käsitteli somemarkkinointikampanjoissa jaettavia ilmaistuotteita. Juttusarjamme ensimmäisessä osassa avasimme kilpailumuotoisten markkinointikampanjoiden veroriskejä.
Palkkiot, korvaukset ja anonymiteetti motivoivat osallistumaan tutkimuksiin
Osallistujien saaminen tieteellisiin tutkimuksiin voi olla haastavaa. Kiinnostuksen hiipuessa moni osallistuja voi myös jättää tutkimuksen kesken, mikä voi hankaloittaa pitkäjänteisen tutkimustyön tekemistä rajallisilla resursseilla. Osallistujia voi kuitenkin houkutella osallistumaan tutkimuksiin elokuvalipuilla tai lahjakorteilla, ja pidemmän tutkimuksen lopussa tarjottava palkinto voi sitouttaa ja motivoida osallistujaa pysymään tutkimuksen loppuun asti.
Myös tutkimukseen osallistuvien matkakustannusten korvaaminen voi olla tärkeä osallistujia houkutteleva tekijä. Pientä palkkiota vastaan tai kokonaan palkkiotta tutkimukseen osallistuvalle kustannusten korvaaminen on tärkeä ele arvostuksesta, ja pienituloisille kustannusten korvaus voi olla taloudellisestikin merkittävää.
Usein myös anonymiteetti on merkittävä tekijä houkutellessa osallistujia tutkimukseen. Esimerkiksi lääketieteellinen tai taloudellinen informaatio koetaan tyypillisesti henkilökohtaiseksi asiaksi, josta ei haluta antaa ulkopuolisille tietoa. Tämä voi vaikeuttaa osallistujien saamista näitä teemoja koskeviin tutkimuksiin, jos osallistujien anonymiteettiä ei voida taata.
Verovelvoitteet koskevat kaikkia, myös tieteessä
Mutta salliiko lainsäädäntö täyden anonymiteetin maksettaessa korvauksia tai palkkioita? Entä mitä velvoitteita verolainsäädäntö asettaa osallistumispalkkioita maksaville tieteentekijöille?
Päädymme taas samaan lopputulokseen kuin juttusarjan edellisissä osissa: tutkimukseen osallistuminen on osallistujan antama, tutkimuksen järjestävää hyödyttävä suorite, jonka vastineeksi järjestäjä maksaa palkkion. Siten lainsäädännöllinen johtopäätös on sama kuin esimerkiksi somepostauksia vastaan tarjottavien ilmaistuotteiden osalta: muussa kuin työsuhteessa työsuoritetta vastaan maksetut palkkiot ovat niiden luonteesta riippumatta pääsääntöisesti saajalleen veronalaista työkorvausta.
Vastaavasti myös maksetut matkakustannusten korvaukset ovat saajalleen veronalaista tuloa (joskin ne voidaan vaatia vähennettäväksi tulonhankkimismenoina osallistujan veroilmoituksella). Toisin kuin muut rahana maksettavat palkkiot, matkakustannusten korvaukset on kuitenkin Verohallinnon päätöksellä vapautettu ennakonpidätysvelvollisuudesta, eli maksettavista korvauksista ei tarvitse pidättää maksuhetkellä veroa, eikä osallistujalta tarvitse pyytää verokorttia.
Osallistujien anonymiteettiinkin liittyy ongelmia: kuten juttusarjan aiemmissa osissa käsittelimme, maksetut veronalaiset suoritukset on ilmoitettava tulorekisteriin, mikäli saaja ei ole rekisteröitynyt ennakkoperintärekisteriin. Tämä sääntö koskee niin palkkoja kuin tutkimukseen osallistujille tarjottavia elokuvalippujakin, eli osallistujille ei voi valitettavasti tarjota täyttä anonymiteettiä – ainakaan verottajalta.
Verovelvoitteet ovat yhteiskunnallinen vastuu, jota ei tule unohtaa
Kuten myös juttusarjan aiemmissa osissa havaittiin, annettavan palkkion tyyppi tai suorituksen muut taustatekijät eivät juurikaan vaikuta siihen tosiseikkaan, että verotuksellisia velvoitteita syntyy molemmille osapuolille pääsääntöisesti joka kerta, kun jokin taho maksaa toiselle palkkion tai muun vastikkeen vastineeksi työstä tai muusta maksajaa hyödyttävästä asiasta, jonka saaja on tehnyt.
Näiltä velvoitteilta eivät siis välty myöskään tieteellisten tutkimusten tekijät tai osallistujat. Vaikka verovelvoitteet voivat tuntua raskailta suhteessa palkkion rahalliseen arvoon sekä sen tieteelliseen motiiviin, on erityisesti tutkimuksen järjestäjälle suurempana ja yleensä paremmin resursoituna tahona tärkeää huolehtia verotuksellisista velvollisuuksistaan.
Pääkohdat
-
Verolainsäädäntö ei mahdollista täyttä anonymiteettia maksettaessa korvauksia tai palkkioita.
-
Muussa kuin työsuhteessa työssuoritetta vastaan maksetut palkkiot ovat pääsääntöisesti saajalleen veronalaista työkorvausta.
-
Annettavan palkkion tyyppi tai suuruus ei vaikuta verovelvoitteen syntymiseen.
