Kolmikantasulautuminen – Kyökin kautta yritysjärjestelypakkiin, osittain

Osakeyhtiölain ja verolain säännösten vain osittainen kohtaanto näyttäytyy erityisen ongelmallisena yritysjärjestelysäännöksissä. Aikojen saatossa kovalla työllä valmistellut osakeyhtiölain mahdollistamat sulautumis-, jakautumis-, kotipaikan siirtoa ja yhteisömuodon muutosta koskevat säännökset ovat vain rajoitetusti käyttökelpoisia, koska niihin liittyy vain osittain veroneutraalius. 

Veroneutraalius on yritysjärjestelyissä tärkeää siltä osin kuin rahaa ei liiku osapuolina oleville yhtiöille ja osakkeenomistajille. Veronmaksukyky näissä muutoksissa ei parane eikä kasva. Toisin sanoen ei ole uutta kassavirtaa, jolla rahoittaa verojen maksu. Verokohtelu on myös eri verosäännösten osalta osin ristiriitaista. Tarkasteluun tulee usein samanaikaisesti tuloverotus ja sen omana kokonaisuutenaan tappioiden siirtyminen, varainsiirtoverotus, arvonlisäverotus sekä monesti myös perintö- ja lahjaverotus. 

Mm. seuraavat yritysjärjestelymuodot eivät ole veroneutraaleja nykykäytännössä:

• jakautumisvastikkeeton sisaryhtiöjakautuminen, 
• jakautumisvastikkeeton osittaisjakautuminen jakautuvan yhtiön 100 %:sesti omistavaan emoyhtiöön,
• sulautumisvastikkeellinen kolmikantasulautuminen,
• yhteisömuodon muutokset osakeyhtiöstä osuuskunnaksi, avoimeksi yhtiöksi, kommandiittiyhtiöksi tai yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi, 
• 100 %:sesti omistetun tytärosakeyhtiön sulautuminen eri yhteisömuotoa olevaan omistajaan lukuun ottamatta emo-osuuskuntaa ja emosäätiötä, 
• yritysjärjestelyksi usein mielletty yhtiön purkaminen

Lisäksi osakevastikkeen yhtiökohtaisesti epäsymmetrinen kohdistuminen osakkaille tai muun kuin osakevastikkeen osittainen käyttö yritysjärjestelyssä saattaa estää koko yritysjärjestelyn veroneutraaliuden.

Nämä ovat merkittävä ongelma, koska yritysjärjestelyllä pyritään parantamaan yritysjärjestelyn jälkeisen yritysrakenteen ja yrityskokonaisuuden kilpailukykyä, kasvu- ja rahoitusedellytyksiä sekä riskinottokykyä. Riittävää ja johdonmukaista voisi olla torjua osakkeenomistajan saaman vastikkeen veroneutraalius siltä osin kuin osakkeenomistaja saa muun kuin osakevastikkeen. 

Yllä luetelluista yritysjärjestelymalleista em. jakautumisten veroneutraalius voitaneen palauttaa päivitetyin verotus- ja oikeuskäytännöin.

Osakeyhtiölain 16:2.3 §:n mukaan ”Kolmikantasulautumisella tarkoitetaan absorptiosulautumista, jossa muu taho kuin vastaanottava yhtiö antaa sulautumisvastiketta”. Esimerkkinä säännöksen perusajatuksesta on vaikkapa julkisesti noteerattu osakeyhtiö, jonka tyttären tytär toteuttaa yritysoston ja jossa myyjille tarjotaan rahavastikkeen lisäksi, likvidejä jälkimarkkinakelpoisia noteeratun yhtiön osakkeita, ei noteeraamattoman ostajayhtiön osakkeita.  

Vaikka tällaiselle yritysjärjestelylle olisi ilmiselvä tarve, korkein hallinto-oikeus on julkaisemattomassa päätöksessään katsonut (KHO 2000 T 2346), että kun osakevastikkeen antaa muu kuin vastaanottava yhtiö (ao. tapauksessa vastaanottavan yhtiön emoyhtiö), kyse ei ole veroneutraalista yritysjärjestelystä. 

Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin viimeaikaisissa ennakkopäätöksissään (KHO 2024:102, KHO 2023:75, KHO 2021:35)  laajasti vahvistanut, että jos vastaanottavan yhtiön ja sulautuvan yhtiön viimekätinen omistus on sama, vastaavankaltainen ja siihen verrattavissa oleva kolmikantainen yritysjärjestely on lähes veroneutraali, kunhan sulautumisvastiketta ei anneta. Päätökset ovat pääosin oikeasuuntaisia, ja edesauttavat erityisesti EU- ja ETA-alueen ulkopuolisia rakennejärjestelytarpeita (esimerkiksi US-Flip).

Verotuksessa sulautumiseen ja jakautumiseen liitetään keskeisenä piirteenä jatkuvuusperiaate. Korkein hallinto-oikeus onkin operoinut ao. päätöksissä sulautumisen kaltaisella valmisteella: 

”Sulautumista oli näin ollen pidettävä EVL 52 a §:ssä tarkoitettuun sulautumiseen verrattavana sulautumisena, johon voidaan soveltaa EVL 52 b §:stä ilmenevää jatkuvuusperiaatetta.”

”Sulautuminen lisäsi vastaanottavan yhtiön X Oy:n yritysvarallisuuden määrää ja paransi siten tämän emoyhtiön Y Inc:n varallisuusasemaa. Ilman vastiketta toteutettavan sulautumisen oli näin ollen katsottava olevan taloudelliselta luonteeltaan A Oy:n osakkaiden Y Inc:iin tekemän lisäsijoituksen kaltainen.”

”A ei saanut eikä hänellä ollut sellaisia osakkeita, joiden omistusaikaa luovutusvoiton verotusta varten määritettäessä lukuun olisi otettava se aika, jonka A oli omistanut B Oy:n osakkeita.

Kaikki nämä päätökset yhteenluettuna tarkoittavat siten vastikkeettoman kolmikantasulautumisen verokohtelun osalta pääpiirteissään seuraavaa:

• sulautuva yhtiö ei purkaudu eli sen piiloarvot eivät tuloudu verotuksessa
• vastaanottavalle yhtiölle siirtyvää kuluvarantoa vähennetään vastaanottavan yhtiön verotuksessa arvojatkuvuutta noudattaen, eli kuluvaranto ei päivity käypään arvoon
• sulautumisessa osapuolina oleville osakkeenomistajille ei aiheudu tuloveroseuraamuksia siitä, että heidän välitön omistus sulautuvassa yhtiössä muuttuu välilliseksi omistukseksi vastaanottavassa yhtiössä
• sulautuvan yhtiön osakkeenomistajien osakkeiden hankintameno verotuksessa lisätään heidän viimekätisesti omistamien osakkeiden hankintamenoon 
• sulautumisosapuolille ja osakkeenomistajille ei aiheudu varainsiirtoveroseuraamuksia
• sulautuvan yhtiön osakkeiden omistusaika ei miltään osin siirry viimekätisesti omistettuihin osakkeisiin

Kaikki yllä kuvattu käy järkeen, viimeistä KHO 2024:102 johtopäätöstä lukuunottamatta omistusajan osalta. Osakkeenomistajien viimekätinen identtinen omistus, joka mahdollistaa sulautumisvastikkeettomuuden, ei ole ao. sulautumisen ulkopuolinen ilmiö, vaan osa kolmikantaista sulautumista.

Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksistä käy ilmi, että jatkuvuusperiaatteen ”sulautumiseen verrattava” tai ”taloudelliselta luonteeltaan lisäsijoituksen kaltainen” polttoaine loppui ennen omistusajan laskentaa. 

Ensisilmäyksellä näyttääkin teoreettisesti vaikealta keksiä, miten hankinta-aika saadaan kohdistettua sulautuvasta yhtiöstä viimekätisesti omistettuihin osakkeisiin. Korkein hallinto-oikeus oli kuitenkin jo aiemmin antamassaan osakkeiden yhdistämistä koskevassa ennakkopäätöksessään keksinyt siihen ratkaisun:

KHO 2019:66: ”A oli hankkinut eri aikoina ja eri hankintahinnoilla B Oy:n osakkeita. A:n omistamia B Oy:n osakkeita oli sittemmin yhdistelty. Kun A verovuonna 2014 sai B Oy:n sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta pääomanpalautuksia, yhdisteltyjen osakkeiden hankintameno oli pääomanpalautuksista kertyvien luovutusvoittojen määriä laskettaessa määritettävä osake-eräkohtaisesti.”

Siltä osin kuin on kyse veroneutraalista sulautumisvastikkeettomasta sisaryhtiösulautumista, johon nimenomaisesti soveltuu EVL 52 a §:n 2 kohta, jossa osakkeet välittömästi yhdistyvät osaksi vastaanottavan yhtiön osakkeita, on sulautuvan yhtiön osakkeiden omistusajan siirryttävä osaksi vastaanottavan yhtiön osakkeita. Tällöin ei liene muuta johdonmukaista vaihtoehtoa, kuin tarkastella hankinta-aikaa sulautuvan ja vastaanottavan yhtiön käypien arvojen suhteessa KHO 2019:66 päätöksen mukaisesti osake-erittäin kunkin yksittäisen osakkeen sisällä.

Syystä tai toisesta tämän jo oikeuskäytännössä määritellyn jatkuvuusperiaatteen ulottaminen vastikkeettomiin kolmikantasulautumisiin ei toteutunut KHO 2024:102:ssa.

Verolainsäädännössämme on muutamia tilanteita, joissa verokohtelu liittyy omistusajan pituuteen. Keskeisiä tässä tarkastelussa ovat seuraavat: 

• omistusaika kerryttää ns. 40 %:n hankintameno-olettamaa luonnollisille henkilöille, kun luovutus verotetaan tuloverolain mukaan
• ns. vastikkeellisten sukupolvenvaihdosluovutusten osalta verovapaa luovutus voi olla mahdollinen vain siltä osin kuin osakkeita on omistettu jo 10 vuotta
• käyttöomaisuusosakkeiden verovapaa luovutus elinkeinoverotuksessa edellyttää vähintään 1 vuoden omistusta

Näyttää siltä, että korkein hallinto-oikeus ei ennakkopäätöksessä KHO 2024:102 malttanut noudattaa ei-veroneutraalia sulautumista koskeneessa ennakkopäätöksessä KHO 2022:87 lausumaansa periaatetta, mutta tällä kertaa verovelvollisen eduksi: 

”Kun otettiin huomioon - - esitöistä ilmenevä lainsäätäjän tarkoitus, jonka mukaan verotuksen neutraalisuuden toteutumisen kannalta vaihtoehtoiset, mutta taloudelliselta sisällöltään samanlaiset menettelytavat eivät saisi johtaa toisistaan olennaisesti poikkeaviin veroseuraamuksiin”

Jos sulautuvaa yhtiötä on omistettu vaikkapa 9 vuotta, alkaa yllä kuvatusti omistusajan laskenta alusta. Korkeimman hallinto-oikeuden uusin ennakkopäätös näyttääkin vaikuttavan erityisesti tuloverolain mukaan verotettavien luonnollisten henkilöiden jatkoluovutuksiin niiden verokohtelua ankaroittaen.