Omistajastrategia on subjektiivinen käsite, ja vastaus riippuu, keneltä kysytään. Toiset elävät hetkessä, toisille on ominaista katsoa pidemmälle tulevaisuuteen. Lähestytään teemaa operatiivisesta näkökulmasta. Mitä jos yrityksellä ei olisi operatiivista näkemystä painopisteistä tai mitä jos liiketoimintaa johdetaan tilikausi kerrallaan ilman pidemmän aikavälin tavoitetta? Olisiko lopputulemana todennäköisesti kestävä arvonluominen? Saman kysymyksen äärellä olemme omistajastrategian kanssa, jos yhtiön ylintä päätösvaltaa käyttävillä osakkailla ei ole pidemmän aikavälin yhtenäistä pelikirjaa.
Perhe- ja kasvuyhtiöissä saatetaan vähätellä omistajastrategian merkitystä. Se saatetaan kokea palana paperia tai vain periaatteellisena lausumana. Tällaista lopputulemaa ei voi kutsua strategiaksi, jos siihen ei ole sitouduttu.
Tiivistettynä omistajastrategia muodostaa pelikirjan, jolla perheen tai ylipäänsä kasvollisesti omistettujen yhtiöiden omistajien keskinäistä yhteenkuuluvuutta vahvistetaan. Omistajastrategia ei ole staattinen, vaan se muotoutuu yrityksen ja omistajien kehityskaaren mukana. Nuorempien yhtiöiden omistajastrategia on tyypillisesti ilmaistu osakassopimusten ja liiketoimintasuunnitelmien muodossa – omistajastrategia on operatiivinen. Toisena ääripäänä ovat vakiintuneet perheyhtiöt, joilla voi olla omistajia useammassa sukupolvessa tai mikäli operatiivisessa johdossa ei ole omistajia, omistajastrategialla ohjataan tällöin yhtiön ylintä päätösvaltaa käyttävien osakkaiden toimintaa ennakoitavammaksi.
