Yritystoimintaa kannattaa harjoittaa konsernirakenteessa

Konsernirakenteessa liiketoiminnan harjoittaminen ja erityisesti se, milloin ja miten konsernirakenne olisi hyväksyttävää verotuksellisesti muodostaa, on noussut viime aikoina julkisen keskustelun kohteeksi.  

Yritystoimintaa aloitettaessa ollaan ani harvoin valmiita perustamaan yhtä useampi osakeyhtiö, eli emoyhtiö ja tytäryhtiö. Konsernirakenteen tarpeellisuuteen havahdutaankin tyypillisesti vasta myöhemmin – tai liian myöhään. 

Hallitusohjelmat hallituspohjasta riippumatta asettavat yrittäjille ja yritystoiminnalle kasvuhakuisuuteen ja kansainvälistymiseen liittyviä tavoitteita, minkä mukaisesti toimittaessa yritysten riskinotto kasvaa. Ohessa muutama poiminta Orpon hallitusohjelmasta: 

• Hallitus toteuttaa johdonmukaista elinkeino-, yrittäjyys- ja teollisuuspolitiikkaa, joka antaa yrityksille näköalan kilpailukykyisestä toimintaympäristöstä ja varmuutta investoida. Hallitus purkaa yritysten kasvun esteitä (- -).
• Luodaan edellytyksiä maailman parhaan startup- ja kasvuyritysekosysteemin kehittymiselle.
• Vahvistetaan palvelutalouden kasvuedellytyksiä ja monipuolistetaan viennin rakenteita.
• Luodaan kannustavaa ilmapiiriä monipuoliselle yrittäjyydelle.

Konsernirakenne tarjoaa kasvuun ja kansainvälistymiseen erinäisiä mahdollisuuksia:

Jotta otsikon voi yrittäjän ja yritystoiminnan kannalta perustella, on tärkeää kuvata yleisimmät toteutusmallit konsernirakenteen saavuttamiseksi, kun toimintaa on jo harjoitettu yhden yhtiön rakenteessa:

• Liiketoimintasiirto, jolloin osa tai koko liiketoiminta siirretään osakevastiketta vastaan 100 %:seen liiketoimintasiirtoa varten perustettuun tytäryhtiöön. Operatiivinen liiketoiminta tai osa siitä siirtyy uuteen Y-tunnukseen, 
• Osakevaihto, jolloin perustetaan uusi yhtiö emoyhtiöksi ja vanha Y-tunnus eli operatiivinen liiketoiminta siirtyy tytäryhtiöksi.
•  Osittaisjakautumisella toteutettu yhtiöittäminen, jolloin osa tai koko liiketoiminta siirretään osakevastiketta vastaan 100 %:sesti perustettavaan yhtiöön.

Kaikilla näillä vaihtoehdoilla on yhteinen EU-oikeudellinen tuloverotuksellinen tausta, yritysjärjestelydirektiivi. Vaihtoehtoja vertailtaessa, osittaisjakautumisella toteutettu yhtiöittäminen on ollut osakeyhtiölain mukaan mahdollinen vasta 1.2.2023 alkaen ja sen verokohtelun rinnastuminen liiketoimintasiirtoon on vahvistettu vasta verohallinnon ohjein 15.8.2023. Sitä ei erikseen tässä yhteydessä käsitellä.

Sekä liiketoimintasiirto että osakevaihto ovat osakeyhtiölain tarkoittamia apporttiehtoisia osakeanteja. Liiketoimintasiirrossa emoyhtiö maksaa tytäryhtiön osakkeet luovuttamallaan liiketoiminnalla, osakevaihdossa omistajat maksavat emoyhtiön osakkeet luovuttamillaan tytäryhtiöksi siirtyvän yhtiön osakkeilla.

Operatiivisen osakeyhtiön Y-tunnuksen, eli historian ja identiteetin säilyttävä osakevaihto on yritystoiminnan häiriöttömän jatkuvuuden kannalta usein tarkoituksenmukaisin vaihtoehto. 

Asiaa harkittaessa esiin nousevat tyypillisesti seuraavat seikat:

Yhteenvedonomaisesti voidaan todeta, että konsernirakenteen muodostaminen on jo liiketoimintaa harjoitettaessa usein monin verroin yksinkertaisempaa osakevaihdolla kuin liiketoimintasiirrolla. 

Osakevaihdon verotusta koskeva keskustelu näyttäytyy yksipuolisena. Osakevaihtosäännös ei koske osakkeet hankkivaa yhtiötä, jolloin osakevaihdon kohteena olevien osakkeiden käypä arvo on monin tavoin keskeisessä roolissa. Tämä johtuu siitä, että korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä on katsottu omistajan luovutuksen omistamalleen yhtiölle tapahtuvan poikkeuksetta käypään arvoon, kun välitön omistus muuttuu välilliseksi.  

Osakkeiden käypä arvo määräytyy yksilöllisesti, mutta jos muuta arvonmääritysperustetta ei ole osoitettu, se on perustunut verohallinnon ohjeeseen yritysvarallisuuden arvostamisesta perintö- ja lahjaverotuksessa.

• Osakevaihdossa osakkeet hankkiva emoyhtiö maksaa vaihdossa hankkimiensa operatiivisen osakeyhtiön osakkeiden käyvästä arvosta varainsiirtoveron 1,6 %.
• Edellä mainittu osakkeiden käypä arvo muodostaa hankittujen tytäryhtiöosakkeiden hankintamenon emoyhtiön elinkeinotoiminnan tulolähteessä.
• Edellä mainittu osakkeiden käypä arvo muodostaa maastapoistumisveron perusteen osakkeensa vaihtaneille ihmisosakkaille, jos he 5 vuoden kuluessa osakevaihdosta muuttavat ETA-alueen ulkopuolelle. Toisin sanoen, mitä korkeampi on osakkeen arvostus, sitä suurempi on tällöin ihmisosakkaan luovutusvoittoverotus tähän maastapoistumisveroon perustuen.
• Osakkeiden käypä arvo muodostaa osakkeiden hankintamenon emoyhtiön osakkeen matemaattista arvoa ja vertailuarvoa laskettaessa:
  • Jaettaessa osinkoa, kasvaa ihmisosakkaan osingon pääomatulo-osuus, jos em. käyvän arvon arvostustaso on ylittänyt ihmisomistajan omistamien osakevaihdon kohteena olevan yhtiön osakkeiden matemaattisen arvon.
  • Osakevaihdon jälkeen lahjoitus- ja perintöolosuhteissa kasvaa lahjan- tai perinnönsaajan lahja- tai perintöverojen määrä, jos em. käyvän arvon arvostustaso on ylittänyt ihmisomistajan omistajien osakevaihdon kohteena olleen yhtiön osakkeen matemaattisen arvon (tai sukupolvenvaihdoshuojennustilanteissa vertailuarvon).

Osakevaihdon julkinen keskustelu nostaa esiin vain ihmisosakkaan osinkoverotuksen, joka osakevaihdon kaltaisissa pääomasijoituksissa voi kevetä, mutta tämän mahdollisuuden toteutuessa tapahtuu varainsiirtoveron suoritus valtiolle käyvästä arvosta, veronsaajien mahdollisuus maastapoistumisverotukseen sekä korkeampi lahja- ja perintöverotuksen peruste.  

Kiivailtaessa oikeasta verottamisen tavasta, on eri toimijoiden roolit tärkeää kirkastaa. Ranskalainen valistusfilosofi Montesquieu kehitti aikoinaan ajatuksen vallan kolmijako-opista: lainsäätäjät, toimeenpanijat ja tuomiovallan käyttäjät. Tässä kolmijaossa Suomen eduskunta päättää laeista ja verottamisestamme.  

Nykyinen tuloverolaki säädettiin 1993 hallituksen esityksen (200/1992) pohjalta. Esityksessä todetaan:

”Tässä esityksessä ehdotetaan, että jako toteutetaan lähtökohtaisesti samoin kuin muissa Pohjoismaissa siten, että pääomatuloksi katsotaan yritykseen sijoitetun pääoman laskennallinen tuotto loppuosan jäädessä ansiotuloksi. Erilaisista mahdollisista kaavamaisista lähestymistavoista tämä vastaa parhaiten ehdotetun tuloverojärjestelmän lähtökohtaa, jossa selvästi pääomatulon luonteiset erät kuuluisivat suhteellisen verotuksen piiriin. Ehdotetun järjestelmän etu on myös se, että se kannustaa yrityksiä oman pääoman kasvattamiseen ja vahvistaa sitä kautta yritysten pääomarakenteita.”

Seuraava merkittävä verouudistus pohjautui hallituksen esitykseen 92/2004 ja astui voimaan 2005. Uudistuksessa oli useita muutoksia, mutta niistä merkittävin oli hyvitysjärjestelmästä luopuminen, jolla oli tietysti iso vaikutus osinkoverotukseen. Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksesta todettiin seuraava:

”Muusta osakeyhtiöstä saatu pääomatuloksi katsottava osinko

Yhtiöön jätetty nettovarallisuus kerryttää nykyisin pääomatulo-osinkoa. Tätä kannustetta yritysten pääomarakenteen vahvistamiseen on pidetty nykyisen osinkoveromallin myönteisenä piirteenä. Tasetta vahvistava perusrakenne on syytä edelleen säilyttää. Esityksessä ehdotetaan sen vuoksi, että muusta kuin listatusta yhtiöstä saatu osinko jaettaisiin nykyiseen tapaan verotettavaksi pääomatulona ja ansiotulona yhtiön osakekohtaisen matemaattiseen arvoon perustuvan nettovarallisuuden perusteella.”

Nettovarallisuuteen perustuva osinkoverotus ei siis ole lainsäätäjän huolimattomuudesta johtuva virhe, vaan varsin tietoinen ratkaisu ja nykyisen tuloverolain keskeisiä pilareita. Sääntelyllä haluttiin nimenomaisesti kannustaa yrittäjiä vahvistamaan yhtiöidensä vakavaraisuutta sitomalla osinkoverotus yhtiön nettovarallisuuteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yrittäjiä kannustettiin rahoittamaan yritystoimintansa omalla pääomalla velkapääoman sijaan sekä pitämään osingonjako maltillisena, kunnes yhtiöön on kertynyt merkittävää jakokelpoista pääomaa. Se on ymmärrettävää, koska uudistusta edeltävien vuosien lama johti valtavaan konkurssiaaltoon muun muassa siitä syystä, että yritysten vakavaraisuus oli verraten heikko.

Vahva oma pääoma helpottaa myös rahoituksen saantia, varsinkin kun korot nousevat ja pankkisääntely sekä pankkien luotonantokriteerit kiristyvät. Yhtiö, jolla on heikko oma pääoma ei saa rahoitusta lainkaan, tai sitten ehdot ovat niin kovat, että lainanotto ei ole mahdollista. Kirjanpidollisesti on olennaista, että osakevaihdoin toteutettu konsernirakenteen muodostaminen, luo uuden emoyhtiön konserniin ja sillä voi olla Suomen kirjanpitolain mukaisessa konsernitilinpäätöksessä myös konsernitilinpäätöksen omavaraisuusastetta vahvistava vaikutus.

Osinkoverojärjestelmämme alkuaikoina kasvu- ja kansainvälistymisodotukset kohdistuivat teollisuusyrityksiin, jotka tekivät merkittäviä kone- ja tehdasinvestointeja. Nykypäivänä Orpon hallitus odottaa merkittävää kasvu- ja kansainvälistymispotentiaalia palveluliiketoiminnasta: ”Vahvistetaan palvelutalouden kasvuedellytyksiä ja monipuolistetaan viennin rakenteita." Palveluliiketoiminnan investointien luonne on kirjanpito- ja vero-oikeudellisesti erilainen, koska investoinnit kirjataan useimmiten välittömästi kuluksi, eikä niitä aktivoida yrityksen taseeseen poistettavaksi useiden vuosien ajan. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että palveluliiketoiminnassakin kasvu ja kansainvälistyminen edellyttää merkittävää oman ja vieraan pääoman rahoitusta ja riskinottokykyä sekä vahvaa tasetta.

Konsernirakenne on yrittäjille ja yrityksille miltei poikkeukseton suositus kasvuhakuisen ja kansainvälistyvän liiketoiminnan tarpeisiin. Osakevaihdolla on lukuisia liiketoiminnallisia etuja konsernirakenteen muodostamiseksi verrattuna liiketoimintasiirtoon tai jakautumisella toteuttavaan yhtiöittämiseen.

Verotuksen osakevaihtosäännös ei koske osakkeita hankkivaa yhtiötä, jonka osakkeen matemaattiseen arvoon kaikenlaisilla oman pääoman ehtoisilla sijoituksilla on identtinen vaikutus, perustuipa sijoitus sellaiseen osakkeiden vaihtoon, joista ihmisomistaja on maksanut luovutusvoittoveron tai oman pääoman ehtoiseen sijoitukseen, joka tehdään ilman, että ihmisomistaja saa osakkeita emoyhtiöstä taikka – viimein – osakevaihtosäännöksen tarkoittamaan osakevaihtoon.

Osakevaihdossa ainoastaan osakkeita vaihtavan omistajan luovutusvoittoverotuksen lykkääntymisvaikutus johtuu osakevaihtosäännöksestä, joka puolestaan perustuu alussa kuvatusti yritysjärjestelydirektiiviin.  Toisin sanoen, ei ole olemassa mitään osakevaihtoa koskevaa osinkoverotuksen porsaanreikää, kaikki oman pääoman ehtoiset sijoitukset käyttäytyvät osakkeen matemaattisen arvon laskennan osalta identtisesti.

Osinkoverojärjestelmämme nettovarallisuuksineen ja osakkeen matemaattisine arvoineen on osoittanut toimivuutensa eri suhdannetilanteissa ja viettää 30-vuotisjuhlaansa. Hallitus ja eduskunta voivat varmasti toteuttaa hallitusohjelmansa kasvun, kansainvälistymisen ja lisääntyvän riskinoton tavoitteita toisenlaisillakin osinkoverosäännöksillä. Kyse on kuitenkin kokonaisuudesta, ei huutokilpailusta. Verosääntelymme päivitystarve kokonaisuutena on ilmeinen, onhan yritystoiminnan verotusta koskeva perusnormisto, elinkeinoverolaki perustaltaan 60-luvun lopulta.