Verohallinto on viimeisen vuoden aikana tiedottanut eri yhteyksissä, että autoala on toimialakohtaisen verovalvonnan erityiskohteena. Tämä on näkynyt käytännössä esimerkiksi verotarkastuksina ja valvontakäynteinä, yksityiskohtaisina selvityspyyntöinä sekä myös joidenkin autoalan toimijoiden saamina viranomaisaloitteisina kirjallisina ohjauksina, joissa on käsitelty muun muassa arvonlisäveron vähennysoikeuden edellytyksiä ja vähennysoikeuden epäämisen kriteereitä.
Uudenlaisia tulkintoja
Valvonta ja viranomaisaloitteinen ohjaava toiminta on toki erityisen kannatettavaa, kun se johtaa siihen, että rehellisesti toimivien yritysten kilpailuedellytykset paranevat ja vilpilliseen toimintaan puututaan. Valitettavasti riskinä on toisaalta se, että tietyt Verohallinnon esittämät, osin uudenlaiset verotustulkinnat eivät aina ole oikeudellisesti kestäviä. Ne voivat siten aiheuttaa toimijoille lisätyötä uusien velvoitteiden muodossa sekä synnyttää perusteetonta epävarmuutta noudatettavista verotustulkinnoista niissäkin tilanteissa, joissa toimitaan suoraan lain selvän sanamuodon mukaisesti.
Osoitukseksi viimeksi mainitusta, löytyy myös tuoretta oikeuskäytäntöä uudenlaisesta tulkinnasta, joka ei sitten jälkikäteen tarkasteltuna ollutkaan kestävällä pohjalla. Autoalan verotarkastuksissa on nimittäin muutaman vuoden ajan katsottu ja tulkittu, että autoliikkeen myydessä käytetyn ajoneuvon toiseen EU-maahan, olisi autoliikkeen saama autoverolain 29 §:n mukainen vientipalautus luettava arvonlisäverolain sanamuodon vastaisesti osaksi auton kauppahintaa ja suoritettavan marginaali[arvonlisä]veron perustetta. Myös jälkiverotuksia ja merkittäviä veronkorotuksia on nähty, jos autoliikkeet eivät ole noudattaneet verotarkastuksessa esitettyä tulkintaa. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin totesi Verohallinnon kannan vääräksi päätöksessään KHO:2023:60, jossa todettiin, että autoveron vientipalautusta ei tullut lukea osaksi ajoneuvon myyntihintaa ja arvonlisäveron perusteena olevaan voittomarginaaliin.
Vähennysoikeuden kriteerit tarkastelussa
Myös arvonlisäveron vähennysoikeutta, joka on koko alv-järjestelmän perusperiaate, on tarkasteltu käytännössä viimeaikaisissa Verohallinnon ohjauksissa ja verotarkastuksissa paikoitellen melko liberaalilla ja suoraviivaisella tavalla. Verohallinnon kannan mukaisesti arvonlisäveron vähennysoikeuden edellytyksenä on, että autoliike selvittää liikekumppanien verotuksellisen luotettavuuden. Lisäksi autoliikkeiltä on saatettu edellyttää hyvinkin yksityiskohtaisten ja pitkälle menevien tietojen keräämistä liikekumppanistaan.
Verohallinnon tavoite on epäilemättä hyvä, mutta siihen sisältyy myös riskejä. Kyse on nimittäin voimassa olevan lain säännösten sanamuodon ulkopuolella tapahtuvasta viranomaisohjeistamisesta. Tällaisten pitkälle menevien selvitysten vaatiminen voi olla verovelvollisen kannalta kohtuutonta - varsinkin jos jälkikäteen ryhdyttäisiin takautuviin maksuunpanoihin, sillä perusteella, että vilpittömästi toimineen autoliikkeen olisikin pitänyt kerätä liikekumppanistaan Verohallinnon mielestä vielä enemmän tietoa. Näin ollen Verohallinto pyrkii tavallaan säätämään ”uuden käytännön normin” tai ainakin yrittää ujuttaa se osaksi vakiintunut verotuskäytäntöä.
Miten voimme auttaa?
Me KPMG:llä olemme avustaneet monia autoalan toimijoita viranomaisprosesseissa ja auttaneet löytämään toimintatapoja, joilla varautua etukäteen verotuksellisiin riskeihin ja tulemme mielellämme tekemään näin myös jatkossa, jotta lapsi ei niin sanotusti mene pesuveden mukana.
Ota yhteyttä
Atte Saari
Tax & Legal Senior Manager
+358 20 760 3895
etunimi.sukunimi@kpmg.fi
