Missä mennään CSRD- ja CSDDD-direktiivien kanssa?

Purjehtija Nooa Laukkanen kirjoittaa juttuja vastuullisuudesta osana yhteistyötään KPMG:n kanssa. Nooa työskentelee tällä hetkellä traineena vastuullisuustiimissä ja perehtyi kahteen ajankohtaiseen vastuullisuusdirektiiviin. Kestävyysraportointidirektiivi CSRD ja direktiivi yritystoiminnan kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta eli ns. yritysvastuudirektiivi CSDDD tuovat yrityksille uusia raportointivelvotteita. 

Aloitin traineena KPMG:n vastuullisuustiimissä reilu kuukausi sitten. Halusin heti ensi töikseni päivittää tietämystäni tämän hetken ajankohtaisimmista vastuullisuusteemoista ja niiden vaikutuksista liiketoiminnalle, erityisesti CSRD- ja CSDDD-direktiivien osalta. Pääsin haastattelemaan kahta KPMG:n asiantuntijaa, Kirsi Saaristoa ja Kristiina Kourosta. Kristiina ja Kirsi kertoivat, miten EU:n asettamat direktiivit ovat vaikuttaneet yrityksiin, ja miten ne ovat vastaanotettu.  

Kirsi: Direktiivi CSRD-raportoinnista tuli voimaan vuoden 2024 alusta. Tämä muuttaa vastuullisuusraportoinnin kenttää siten, että raportointi- ja ESRS-standardeja on lainmukaisesti toteutettava ja noudatettava - myös varmentaminen on pakollista. Yritysten on jatkossa raportoitava aiempaa enemmän erilaisia laadullisia ja numeerisia tietopisteitä.  

Kristiina: CSDDD-direktiivi tuo mukanaan ison muutoksen yrityksille. Soveltamisalaan kuuluville yrityksille ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskeva huolellisuusvelvoite tulee pakolliseksi. Huolellisuusvelvoitteen sisältö määritellään direktiivissä. Myös ilmastonmuutoksen hillintään liittyvä siirtymäsuunnitelma ja sen toimeenpano tulevat pakollisiksi direktiivin myötä.

Kristiina: Arvioin tilanteen vaihtelevan yritysten välillä niin resurssien kuin valmiuksienkin osalta. Tutkimukset sekä Suomessa että EU-tasolla osoittavat, että ihmisoikeuksia koskevaan huolellisuusvelvoitteen toteuttaminen on suuressa osassa yrityksiä varsin kehittymättömällä tasolla. Tekemistä riittää siis varmasti kaikilla.

Kirsi: Suomessa on melko hyvä valmius CSRD-raportoinnin toteuttamiseen. Jo noin kymmenen vuoden ajan korkeakouluissa on opetettu kestävyysaiheita, raportointia ja ilmastoasioita kestävän kehityksen kontekstista. Yksittäisen yrityksen kannalta tämä tarkoittaa standarditasolla sitä, että tarvitaan lisää koulutusta raportointistandardien sisällöstä. Tarvitaan myös riittävä määrä asiantuntijoita, jotka hallitsevat kokonaisuuden. Toki standardien implementointi tuo muutostarpeita yrityksille, mikäli niillä  ei aikaisemmin ole ollut kestävyysstrategiaa, kestävyysmittareita tai kestävyystavoitteita.

Kristiina: Ihan vastaavaa täsmällistä keikahduspistettä on haasteellista määrittää. Yksittäisiä ihmisoikeuksia on noin 40 kappaletta ja ne ovat keskenään hyvin erilaisia. Osa on niin sanottuja klassisia vapausoikeuksia, kun taas osa liittyy ihmisten sosiaalisiin, taloudellisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin. Lähtökohtana on toki, että ihmisoikeussopimukset velvoittavat niistä sopineita valtioita, ja yrityksillä on velvollisuus kunnioittaa niitä. Ihmisoikeuksien erilaisen luonteen takia niihin liittyvissä kysymyksissä tavoitteiksi voidaan asettaa sekä tunnuslukuja että kehityssuuntia. Erittäin vakavien ihmisoikeusloukkausten, kuten terveyteen kohdistuvien vakavien kielteisten vaikutusten ja pakko- ja lapsityön osalta, tavoitteena on tietenkin niiden ennaltaehkäiseminen kokonaan.

Kirsi: Euroopassa on nyt ensimmäisenä asetettu voimaan kestävyysraportointia koskeva lainsäädäntö, mutta myös muissa maanosissa on vastaavanlaista kehitystä. Esimerkiksi ESRS-standardisto tulee ohjaamaan kestävyys- ja ilmastonmuutoksesta raportointia. Kyllä  Eurooppa on näissä kysymyksissä edelläkävijä, kun raportointivelvollisuus astuu voimaan isoissa yhtiöissä jo tilikaudesta 2024.

Kristiina: Ihmisoikeuksien näkökulmasta Eurooppa on edelläkävijä ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevan huolellisuusvelvoitteen osalta, mutta esimerkiksi pakkotyötä suitsivaa, erittäin tehokasta lainsäädäntöä löytyy myös Euroopan ulkopuolelta. Ihmisoikeuskehitys ei ole ollut maailmassa aina kovin lineaarista, mutta luotan siihen, että enemmistö maailman ihmisistä varmasti haluaa heidän ihmisoikeuksiaan kunnioitettavan. Painetta niiden toteutumisen parantamiseksi on kaikkialla ja EU-sääntely toivottavasti vauhdittaa tätä kehitystä.
 

Kiitän Kristiinaa ja Kirsiä keskeisiin vastuullisuusteemoihin liittyviin kysymyksiin vastaamisesta. Direktiivien voimaantulo on vienyt juhlapuheet konkreettiselle tasolle. Toivon, että kestävyyttä löytyy uusien standardien vakiinnuttamiseen jokaiselta suomalaiselta, eurooppalaiselta sekä muualla toimivilta yrityksiltä. Tämä on vasta starttilaukaus ja vanhojen järjestelmien, käytänteiden ja kulttuurien uusiminen vaatii kestävyyttä, fokusta ja treeniä.