Purjehtija Nooa Laukkanen kirjoittaa juttuja vastuullisuudesta osana yhteistyötään KPMG:n kanssa. Nooa työskentelee tällä hetkellä traineena vastuullisuustiimissä ja perehtyi kahteen ajankohtaiseen vastuullisuusdirektiiviin. Kestävyysraportointidirektiivi CSRD ja direktiivi yritystoiminnan kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta eli ns. yritysvastuudirektiivi CSDDD tuovat yrityksille uusia raportointivelvotteita.
Aloitin traineena KPMG:n vastuullisuustiimissä reilu kuukausi sitten. Halusin heti ensi töikseni päivittää tietämystäni tämän hetken ajankohtaisimmista vastuullisuusteemoista ja niiden vaikutuksista liiketoiminnalle, erityisesti CSRD- ja CSDDD-direktiivien osalta. Pääsin haastattelemaan kahta KPMG:n asiantuntijaa, Kirsi Saaristoa ja Kristiina Kourosta. Kristiina ja Kirsi kertoivat, miten EU:n asettamat direktiivit ovat vaikuttaneet yrityksiin, ja miten ne ovat vastaanotettu.
Mikä yritysten toiminnassa muuttuu, kun CSDDD- ja CSRD-direktiivit otetaan käyttöön?
Kirsi: Direktiivi CSRD-raportoinnista tuli voimaan vuoden 2024 alusta. Tämä muuttaa vastuullisuusraportoinnin kenttää siten, että raportointi- ja ESRS-standardeja on lainmukaisesti toteutettava ja noudatettava - myös varmentaminen on pakollista. Yritysten on jatkossa raportoitava aiempaa enemmän erilaisia laadullisia ja numeerisia tietopisteitä.
Kristiina: CSDDD-direktiivi tuo mukanaan ison muutoksen yrityksille. Soveltamisalaan kuuluville yrityksille ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskeva huolellisuusvelvoite tulee pakolliseksi. Huolellisuusvelvoitteen sisältö määritellään direktiivissä. Myös ilmastonmuutoksen hillintään liittyvä siirtymäsuunnitelma ja sen toimeenpano tulevat pakollisiksi direktiivin myötä.
Riittävätkö yritysten resurssit toteuttamaan direktiivien tuomaa uutta viitekehystä, joka teettää lisätyötä ja vaatii muutosta?
Kristiina: Arvioin tilanteen vaihtelevan yritysten välillä niin resurssien kuin valmiuksienkin osalta. Tutkimukset sekä Suomessa että EU-tasolla osoittavat, että ihmisoikeuksia koskevaan huolellisuusvelvoitteen toteuttaminen on suuressa osassa yrityksiä varsin kehittymättömällä tasolla. Tekemistä riittää siis varmasti kaikilla.
Kirsi: Suomessa on melko hyvä valmius CSRD-raportoinnin toteuttamiseen. Jo noin kymmenen vuoden ajan korkeakouluissa on opetettu kestävyysaiheita, raportointia ja ilmastoasioita kestävän kehityksen kontekstista. Yksittäisen yrityksen kannalta tämä tarkoittaa standarditasolla sitä, että tarvitaan lisää koulutusta raportointistandardien sisällöstä. Tarvitaan myös riittävä määrä asiantuntijoita, jotka hallitsevat kokonaisuuden. Toki standardien implementointi tuo muutostarpeita yrityksille, mikäli niillä ei aikaisemmin ole ollut kestävyysstrategiaa, kestävyysmittareita tai kestävyystavoitteita.
Ilmastopuolella on selkeä tavoite olla ylittämättä 1,5 asteen lämpötilan nousua, joka on tunnistettu ensimmäiseksi keikahduspisteeksi. Onko ihmisoikeuksien puolella vastaavia tunnuslukuja, jotka tukevat kehityksen seurannassa ja vertailtavuudessa?
Kristiina: Ihan vastaavaa täsmällistä keikahduspistettä on haasteellista määrittää. Yksittäisiä ihmisoikeuksia on noin 40 kappaletta ja ne ovat keskenään hyvin erilaisia. Osa on niin sanottuja klassisia vapausoikeuksia, kun taas osa liittyy ihmisten sosiaalisiin, taloudellisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin. Lähtökohtana on toki, että ihmisoikeussopimukset velvoittavat niistä sopineita valtioita, ja yrityksillä on velvollisuus kunnioittaa niitä. Ihmisoikeuksien erilaisen luonteen takia niihin liittyvissä kysymyksissä tavoitteiksi voidaan asettaa sekä tunnuslukuja että kehityssuuntia. Erittäin vakavien ihmisoikeusloukkausten, kuten terveyteen kohdistuvien vakavien kielteisten vaikutusten ja pakko- ja lapsityön osalta, tavoitteena on tietenkin niiden ennaltaehkäiseminen kokonaan.