Työllisyyspalveluiden monialaiset palveluketjut ovat konkreettinen esimerkki kuntien ja hyvinvointialueiden välille syntyneestä uudesta yhdyspinnasta, jonka on toimittava saumattomasti.
- Hyvinvointialueiden toiminnan käynnistyessä osa työllisyydenhoidon palveluiden järjestämisvastuista siirtyi hyvinvointialueille.
- Työllisyyspalveluiden järjestämisvastuun on tarkoitus siirtyä kunnille 1.1.2025 alkaen.
- Työllisyyden kuntakokeiluissa mukana olevilla kunnilla on jo nyt järjestämisvastuu TE-palveluista.
- Kuntakokeilusta johtuen työllisyydenhoidon palvelujen rakenteet ja prosessit vaihtelevat kunnittain.
Sanna Marinin hallitus linjasi vuoden 2021 puoliväliriihessä TE-palveluiden siirtyvän kuntien vastuulle. Uutta toimintatapaa on testattu työllisyyden kuntakokeiluissa keväästä 2021 alkaen, ja kokemukset ovat olleet pääsääntöisesti myönteisiä. Kuntien työvoimaviranomaiset tuntevat niin työnhakijat kuin alueella toimivat yritykset, jolloin osaavan työvoiman ja yritysten tarpeiden kohtaantoa voidaan parantaa paikalliset tarpeet huomioiden. TE-palvelut 2024 -nimellä kulkevan uudistuksen myötä TE-palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnille vuoden 2025 alussa.
Ennen TE-palvelujen järjestämisvastuun siirtymistä kunnille, vuoden 2023 alusta voimaan astunut hyvinvointialueuudistus muovaa työllisyyden hoidon kenttää. Työllisyyspalvelujen kokonaisuudistuksen osana työllisyydenhoidon tuen palvelujen, kuten kuntouttavan työtoiminnan ja sosiaalisen kuntoutuksen palvelujen, järjestämisvastuu on siirtynyt tammikuussa 2023 kunnilta hyvinvointialueille.
Työllisyydenhoidon tuen palvelut eivät saa jäädä taka-alalle
Hyvinvointialueiden käynnistämisessä ensisijainen huomio keskittyy kirjaimellisesti elintärkeiden toimintojen turvaamiseen. Työllisyydenhoidon tuen palvelut ovat jääneet priorisoinnissa taka-alalle ja toimintojen organisointi rekrytointeineen oli käynnissä vielä vuoden 2022 viimeisinä kuukausina.
Keskeneräisyydestä huolimatta myös työllisyydenhoidon palvelukokonaisuuksien toiminta on turvattava niin siirtymävaiheessa kuin pidemmälläkin aikavälillä. Hyvinvointialueiden on jäsennettävä omat työllisyydenhoidon lakisääteisiin palveluihin liittyvät prosessinsa ja yhdyspintatyölle on sovittava kaikkien osapuolten hyväksymät tavoitteet sekä niitä tukevat käytännöt.
Jaettu vastuu ei ole kenenkään vastuu
Vastuunjako kuntien, valtion ja hyvinvointialueiden välillä on sovittava selkeästi. Kunnassa on tiedettävä, miten asiakkaan työkyvystä saadaan hyvinvointialueella tehtävä arvio tai minkälaisilla käytännöillä kuntouttavan työtoiminnan palveluihin voidaan ohjata kuntoutuvia asiakkaita. Työttömyyden pitkittymisen estäminen on selkeä taloudellinen intressi: työmarkkinatuen kuntaosuudet on pidettävä maltillisina. Hyvinvointialueilla vastaavaa suoraa taloudellista kannustinta ei ole. Motiivi syntyy hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen onnistumisesta. Onnistuminen vaikuttaa hyvinvointialueen talouteen pidemmällä aikavälillä asiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeen vähentyessä.
Työllisyydenhoitoon liittyvistä erilaisista intresseistä huolimatta asioiden yhteinen edistäminen on sekä kunnan että hyvinvointialueen selkeä etu. Siirtymävaihe ei saa eriyttää organisaatioita liikaa. Yhteistoiminnan on jatkuttava myös uudessa toimintaympäristössä. Järjestämisvastuun siirtyminen ei kuitenkaan tarkoita työkäytäntöjen siirtymistä sellaisenaan uuteen organisaatioon. Toimivien käytäntöjen hyödyt ja riskit tulee arvioida tapauskohtaisesti. Samoin on arvioitava, minkälaisilla resursseilla lakisääteisistä velvoitteista selvitään ja miten työllisyydenhoidon palveluiden vaikuttavuus- ja kustannushyödyt toteutuvat. Muutokset on johdettava siten, että asukkaille tarjotaan mielekkäitä työllistymisen polkuja ja että alueen yritykset luovat uusia työpaikkoja sekä tuottavat alueelle hyvinvointia ja vaurautta.
