KPMG avusti asiakkaansa voittoon laajassa yrityssalaisuusasiassa

Huolinta- ja logistiikka-alalla toimiva yritys syytti entisen työntekijän kopioineen yrityssalaisuuksia sisältäviä tiedostoja kovalevylle ja luovuttaneen niitä uudelle työnantajalle käytettäväksi kilpailevassa elinkeinotoiminnassa. Samalla yritys syytti uutta työnantajaa yrityssalaisuuksien oikeudettomasta käyttämisestä ja vahingon aiheuttamisesta.

Yrityssalaisuuden rikkominen ja yrityssalaisuuden väärinkäyttö ovat elinkeinorikoksia, joista säädetään rikoslain 30 luvussa. 

Tunnusmerkistön mukaan yrityssalaisuuden rikkomiseen voi syyllistyä ilmaisemalla toiselle kuuluvan liikesalaisuuden tai oikeudettomasti käyttämällä tällaista liikesalaisuutta, jos tämä tapahtuu taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi tai toisen vahingoittamiseksi. Yrityssalaisuuden väärinkäytöstä rangaistaan sitä, joka oikeudettomasti käyttää yrityssalaisuuden rikkomisella tietoon saatua tai ilmaistua toiselle kuuluvaa liikesalaisuutta elinkeinotoiminnassa. Menettelyyn syyllistyy se, joka yrityssalaisuuden rikkomiseen itse osallistumatta hyödyntää rikoksella saatuja yrityssalaisuuksia niitä käyttämällä. Lisäksi molempien tunnusmerkistöjen edellytyksenä on, että väärinkäytös on kohdistunut liikesalaisuuslain tarkoittamaan liikesalaisuuteen.

Asiassa oli esikysymyksenä otettava kantaa kopioitujen tiedostojen liikesalaisuusluonteeseen eli sisältävätkö tiedostot sellaista tietoa,

a) joka ei ole kokonaisuutena tai osiensa täsmällisenä kokoonpanona ja yhdistelmänä tällaisia tietoja tavanomaisesti käsitteleville henkilöille yleisesti tunnettua tai helposti selville saatavissa,

b) jolla on taloudellista arvoa elinkeinotoiminnassa ja

c) jonka laillinen haltija on ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin sen suojaamiseksi.

Kaikkien kolmen edellä mainitun kumulatiivisen edellytyksen tulee täyttyä, jotta tietoa voitaisiin pitää liikesalaisuutena ja siihen olisi mahdollista vedota. Osoitusvelvollisuus kriteeristön tosiasiallisesta täyttymisestä on aina liikesalaisuuteen vetoavalla.

Vastaajat vetosivat siihen, että asiaa koskevat tiedostot, tiedot ja vastaavat eivät ole laissa tarkoitettuja yritys- tai liikesalaisuuksia sekä siihen, että yksittäisen henkilön tai työntekijän henkilökohtainen ammattitaito ei ole yritys- tai liikesalaisuus, eikä ammattitaidon käyttöä voi rajoittaa työsuhteen päättymisen jälkeen.

Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus tarkasteli perusteellisesti tiedostojen liikesalaisuusluonnetta ja totesi, että monet oikeudenkäynnissä esitetyt tiedostot eivät sisältäneet liikesalaisuuksia, eikä näiden osalta kyse voinut olla yrityssalaisuuden rikkomisesta tai yrityssalaisuuden väärinkäytöstä.

On huomattava, että pelkkä osapuolen subjektiivinen käsitys ei vielä tee tiedosta liikesalaisuutta, vaan liikesalaisuusluonnetta on arvioitava aina objektiivisesti. Myöskään asiakirjojen määrästä ja otsikoista ei voida tehdä johtopäätöksiä niiden liikesalaisuusluonteesta, vaan tämä edellyttää aina tapauskohtaista arviointia. Esimerkiksi vanhat tarjoukset ja tarjouslaskelmat sekä vuosien takaiset hintatiedot, alihankkijoiden yhteystiedot tai liiketoiminnan yleisesitykset ja prosessikuvaukset eivät hovioikeuden mukaan olleet liikesalaisuuksia.

Asiassa oli osaltaan kyse myös yrityksen liikesalaisuuden ja työntekijän ammattitaidon välisestä rajanvedosta. Pääsäännön mukaan ammattitaitoa ei pidetä liikesalaisuutena, vaan se rajautuu suojan ja määritelmän ulkopuolelle.

Asiassa oli sinänsä riidatonta, että työntekijä oli entisen työsuhteensa aikana varmuuskopioinut tiedostoja ulkoiselle kovalevylle, ja että nämä tiedostot oli kopioitu hänen uudelta työnantajalta saamalleen tietokoneelle. Vastaajat kuitenkin kiistivät ilmaisseensa tai hyödyntäneensä tietoja kilpailevassa toiminnassa tai muutoin kielletyllä tavalla, ja vetosivat asiassa tavallista laajempaan huolinta- ja logistiikka-alan tuntemukseensa sekä erityisammattitaitoonsa, ja että he olivat ainoastaan hyödyntäneet omaa ammattitaitoaan. 

On huomattava, että pelkkä liikesalaisuuksia sisältävän aineiston kopioituminen kovalevylle ja varmuuskopioiden hallussapito eivät merkitse yrityssalaisuuden rikkomista, vaan tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää tiedon tosiasiallista ilmaisemista sekä taloudellisen hyödyn tavoittelua tai vahingoittamistarkoitusta.

Siltä osin, kuin kopioiduissa tiedostoissa on mahdollisesti ollut liikesalaisuudeksi luokiteltavaa tietoa, asiassa jäi täysin näyttämättä, että työntekijä olisi tosiasiallisesti oikeudettomasti ilmaissut tai käyttänyt tätä tietoa uuden työnantajansa liiketoiminnassa. Vastaavasti asiassa jäi näyttämättä, että kukaan mukaan olisi käyttänyt sanottuja tietoja yrityssalaisuuden väärinkäyttöä koskevan tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla.

Hovioikeus katsoi, että asiassa ei myöskään esitetty mitään näyttöä siitä, että työntekijä tai uusi työnantaja olisi hankkinut itselleen tai jollekin toiselle taloudellista hyötyä. Pelkkä entisen työnantajan kertomus ei riittänyt osoittamaan, että asiassa olisi aiheutunut vahinkoa. Vahingon määrästä ei myöskään esitetty mitään näyttöä.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden aikaisemman ratkaisun huhtikuussa 2024 pitkään kestäneen oikeusprosessin jälkeen. Korkein oikeus ei myöntänyt asiassa valituslupaa ja hovioikeuden vapauttava tuomio jäi lainvoimaiseksi maaliskuussa 2025.