Osakkeiden lunastusoikeus ja -velvollisuus - yleisin unohdettu kaupparekisterimerkintä?

Se, jolla on enemmän kuin 90 % yhtiön kaikista osakkeista ja äänistä (lunastaja), on oikeutettu käyvästä hinnasta lunastamaan muiden osakkeenomistajien osakkeet. Peilikuvana vähemmistöosakkaalla, jonka osakkeet voidaan lunastaa, on vastaavasti oikeus vaatia osakkeidensa lunastamista. Lunastaja voi olla yhteisö, mutta myös yksityishenkilö. 

Arkitermein lunastaja voi päästä eroon vähemmistöosakkaasta tai -osakkaista, vaikka nämä vastustaisivat lunastusvaatimusta. Toisaalta vähemmistöosakkaalle tai -osakkaille annetaan väline päästä eroon osakkeistaan. Lunastusvelvoitteita ja – oikeuksia voi syntyä myös arvopaperimarkkinalain, osakeyhtiölain muiden säännösten, yhtiöjärjestysmääräysten ja osakassopimuksen määräyksiin perustuen. Alla tarkastellaan osakeyhtiölain 18 luvun mukaista lunastussäännöstä, joka ulottuu sekä yksityisten että julkisten osakeyhtiöiden osakkeisiin.

Osakeyhtiön täytyy viivytyksettä ilmoittaa kaupparekisteriin osakeyhtiölain mukaisesta vähemmistöosakkeiden lunastusoikeudesta ja -velvollisuudesta. Jotta osakeyhtiöllä on mahdollisuudet asiasta ilmoittaa, sen on saatava tieto lunastusoikeuden ja -velvoitteen syntymisestä lunastajalta tai yhtiöllä on oltava muutoin luotettava tieto asiasta rekisteröidäkseen olosuhteen.

Yksinkertaisimmillaan tieto perustuu yhtiön ajantasaiseen osakasluetteloon. Lunastaja-asema ei välttämättä käy ilmi näin läpinäkyvästi.

Osakeyhtiölain mukaan lunastajalle kuuluviksi osakkeiksi katsotaan

• sellaisen yhteisön tai säätiön osakkeet ja äänet, jossa lunastajalla on kirjanpitolain 1:5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta; sekä
• lunastajan tai 1 kohdassa mainitun yhteisön taikka säätiön yhdessä jonkun toisen kanssa omistamat osakkeet ja niiden tuottamat äänet.

Lunastajan ääniä laskettaessa ei oteta huomioon lakiin tai yhtiöjärjestykseen perustuvaa äänestysrajoitusta. Yhtiön kokonaisosakemäärässä ja kokonaisäänimäärässä ei oteta huomioon osakkeita ja ääniä, jotka kuuluvat yhtiölle itselleen tai yhtiön tytäryhteisölle.

Lunastaja-asema voi syntyä yhtä useammalle taholle. Tällöin lunastajana pidetään sitä, jolla välittömimmin on yhtiössä OYL 18 luvussa tarkoitettu osakkeiden ja äänten enemmistö.

Kirjanpitolain 1:5 §:n määräysvallan käsitettä on käyty läpi muun muassa kirjanpitolautakunnan yleisohjeessa konsernitilinpäätöksen laatimisesta 28.3.2017.

Määräysvallan saa aikaan joko ääntenenemmistö tai hallituksen taikka vastaavan toimielimen jäsenten enemmistön nimittämis- tai erottamisoikeus. Tällä perusteella saattaa syntyä tilanne, jossa yritys näyttäisi kuuluvan samaan aikaan kahteen konserniin. Yritys luetaan siihen yhteen konserniin, johon kuuluvilla yrityksillä on tosiasiallinen oikeus nimittää tai erottaa hallituksen tai vastaavan toimielimen jäsenten enemmistö. Toisin sanoen KPL 1:5.1 §:n 2 kohdan mukainen peruste on ensisijainen 1 kohtaan nähden.

Kohdeyrityksessä määräysvalta voi perustua myös muulla tavoin tosiasiallisesti käytettyyn määräysvaltaan (KPL 1:5.1 § 3 kohta). Tämä kuvaa ”asia ennen muotoa” -periaatetta, jolloin kaikki järjestelyyn liittyvät seikat tulee selvittää ja arvioida tapauskohtaisesti ja kokonaisuutta painottaen. Tätä perustellaan KPL:n esitöissä (HE 126/2004) rahoitus- ja vakuusjärjestelyitä tai muuta erityistä tarkoitusta varten perustettujen yksiköiden (engl. special purpose entities) huomioimiseksi. 

Kirjanpitolautakunnan lausunnossa 1646/2001 on käsitelty määräysvallan käsitettä suhteessa konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuuteen silloin, kun määräysvalta ei ole johdettavissa pelkästään osakkeiden omistusosuuden perusteella. A:lla katsottiin olevan määräysvalta yhtiössä B, koska yhtiö A:n toimitusjohtaja oli osakassopimuksen perusteella yhtiön B kaksijäsenisen hallituksen puheenjohtaja ja siten tosiasiallisesti saavuttanut yhtiön B hallituksessa määräävän aseman.

Kirjanpitolain 1:5.1 §:n 3 kohtaa arvioitaessa ovat merkityksellisiä kaikki sopimukset ja muut oikeudelliset järjestelyt, jotka oikeuttavat asianomaisen tahon käyttämään määräysvaltaa kohdeyrityksessä. Määräysvalta perustuu esimerkiksi oikeuteen saada ääntenenemmistö kohteesta. Eri välineisiin, joilla oikeuden ääntenenemmistöön voi saada, kuuluvat vaihtovelkakirjalainat sekä muut erilaiset optiojärjestelyt, jotka oikeuttavat osakkeisiin. Tällaisen oikeuden on oltava tarkasteluhetkellä rajoittamaton, toisin sanoen välineen käyttämisen tulee olla kirjanpitovelvollisen itsensä vapaasti päätettävissä ilman, että sitä muu taho voisi tosiasiallisesti estää tai rajoittaa. Merkitystä ei ole sillä, onko kirjanpitovelvollisen itsensä tarkoituksena käyttää välinettä vai ei tarkasteluhetkellä. 

Kirjanpitovelvollinen voi myös käyttää määräysvaltaa, vaikka sillä olisi vähemmän kuin 50 % äänistä kohdeyrityksessä. Näin on silloin, kun muu omistus on erittäin hajaantunut eikä yhdenkään muun tahon omistus ole merkittävä. Tällöin tulee selvittää, pystyykö kirjanpitovelvollinen tosiasiallisesti käyttämään määräysvaltaa. Kirjanpitolautakunta on katsonut, että tilanne, jossa kirjanpitovelvollisella on kohdeyrityksen äänistä esimerkiksi 35 % - 40 % eikä ole muuta vähintään 5 %:n ääniosuutta hallitsevaa omistajatahoa tai muuta omistusryhmää, perustaa olettaman kirjanpitovelvollisen määräysvallasta. Jollei kirjanpitovelvollinen pidä tällaisessa tilanteessa perusteltuna kohdeyrityksen sisällyttämistä konsernitilinpäätökseensä, tulee sen näyttää sellaisten muiden seikkojen olemassaolo, jotka estävät kirjanpitovelvolliselta tosiasiallisen määräysvallan käytön.

Yllä kuvatusti kirjanpitolaissa tarkoitettu määräysvalta syntyy moniulotteisen tarkastelukokonaisuuden jälkeen. Tämä johtaa vähemmistöosakkaan tai -osakkaiden kannalta siihen, ettei heillä ole useinkaan mahdollisuutta analysoida ja arvioida lunastaja-aseman olemassaolon tai sen puuttumisen oikeellisuutta. Vain silloin kun emoyritys on oikein tunnistettu ja siihen on yhdistetty oikein konserniin kuuluvat tytäryritykset, osakeyhtiölain 18 luvun tarkoittama tieto kertyy läpinäkyvästi vähemmistöosakkeenomistajalle ja emoyrityksen johdolle.

Lunastusoikeuden ja -velvollisuuden syntyminen on jo aiemman osakeyhtiölain esitöissä (HE 89/1996 s. 158) katsottu yhtiön kannalta niin olennaiseksi olosuhdemuutokseksi, että siitä on mainittava yhtiön toimintakertomuksessa VOYL 11:9.1 §:ään perustuen, jota vastaa OYL 8:7.1 §:n 3) kohta.

Kirjanpitolain 6:3 §:ssä on määritelty monia poikkeuksia konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuuteen.  Poikkeuksia ei ole peilattu osakeyhtiön 18 lukuun. Samoin OYL 8:5.1 §:ssä on poikkeuksia toimintakertomuksen laatimisvelvollisuuteen. Vaikka tytäryritys näiden poikkeusten perusteella jäisi yhdistelemättä konsernitilinpäätökseen tai jättäisi laatimatta toimintakertomuksen, on perusteltua, että joko emoyrityksen toimintakertomuksessa tai liitetiedoissa lunastusoikeuden ja -velvollisuuden syntyminen on dokumentoitu.

Itse osakkeen käyvän lunastushinnan määrittelyn lisäksi lunastusoikeuden olemassaolo tai sen puuttuminen, käsitellään OYL 18:3 §:n mukaisesti välimiesmenettelyssä. Kun välimiesmenettely on saatettu vireille, jo syntynyttä lunastusoikeus- ja -velvollisuusolosuhdetta ei voi rauettaa järjestelemällä lunastajan omistuksia uudelleen. OYL 18 luvun lunastussäännökset on säännelty vähemmistöosakkeenomistajien suojaksi yhtiöoikeudellisesti pakottavasti. 

Vähemmistöosakkeenomistajille voidaan nimetä uskottu mies. Välimiesmenettelyn kustannuksista vastaa lunastaja, jos välimiehet eivät erityisestä syystä katso kohtuulliseksi määrätä toisin. Lunastajan tai vähemmistöosakkeenomistajien omien oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ei ole osakeyhtiölaissa määräyksiä.

Lunastaja ei voi pitkittää ja laiminlyödä ilmoitusvelvollisuuttaan yhtiölle aiheuttamatta itselleen riskiä vahingonkorvausvastuusta. Osakeyhtiölain 18 luvun lunastusvelvollisuuden ja -oikeuden luovat monitahoiset määräysvallan syntymistä koskevat tulkinnallisuudet eivät siis ole ohitettavissa sillä, että säännöksen sisältöä ei ole ymmärretty. Kirjanpitovelvollinen voi esimerkiksi kirjanpitolautakunnalta hakea lausuntoa kirjanpitolain 1:5 §:n tulkinnasta.