Osakkeiden vaihto henkilöosakkaan omistamaan Oy:öön

Julkisuudessa on erityisesti keskusteltu yritysjärjestelydirektiiviin perustuvasta tavasta muodostaa konsernirakenne osakevaihtosäännökseen perustuen.  

Ennen kuin tarkastellaan erilaisia tapoja toteuttaa osakkeiden vaihtoa Suomessa, voi asiaa peilata Ruotsin sääntelyyn. Se mahdollistaa laajasti arvostuksen jatkuvuuteen perustuvat osakkeiden alihintaiset luovutukset.

Ruotsissa verotuksellisesti asuva osakkeenomistaja voi alihintaisesti luovuttaa, esim. 2 000 000 €:n arvoiset osakkeet verotuksen jatkuvuusperiaatetta noudattaen omistamaansa osakeyhtiöön, kutsuttakoon sitä holding-yhtiöksi. Itse luovutushetkellä osakkaalle ei synny veronalaista luovutusvoittoa eikä verotuksessa vähennyskelpoista luovutustappiota (Ruotsin tuloverolain 23. luku). Jos henkilökohtaisesti omistettujen osakkeiden hankintameno verotuksessa oli esimerkiksi 100 000 €, on luovutuksen jälkeen osakkaalla omistamastaan holding-yhtiöstä 100 000 €:n saatava.

Ruotsin alihintaisten luovutusten kaltaisesti on Suomessakin, silloiseen vakiintuneeseen verotuskäytäntöön perustuen ollut aikoinaan mahdollista luovuttaa osakkeet ilman luovutusvoittoveroseuraamuksia.

Mikä muutti tilanteen reilu 15 vuotta sitten, lainsäädäntömuutos? Näin ei ollut, vaan oikeuskäytännössä katsottiin, että omistuksen ketjuttaminen, kun osakkaan varallisuus ei vähene, on lähtökohtaisesti veronalainen, käypään arvoon tapahtuva luovutus.

KHO 2009:66: Henkilöt A, B ja C omistivat X Oy:n osakekannan. A, B ja C perustivat kukin osakeyhtiön, jonka kaikki osakkeet perustaja merkitsi. Kun A, B ja C myivät omistamansa X Oy:n osakkeet perustamalleen uudelle yhtiölle käyvän arvon alittavaan hintaan, luovutusten katsottiin olevan apporttiin verrattavia sijoituksia. Osakeyhtiöön näin sijoitetun omaisuuden luovutushinnaksi henkilöiden verotuksessa katsottiin X Oy:n osakkeiden käypä arvo luovutushetkellä.

Todettakoon, että tämä korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen kautta vahvistama ajatusrakennelma käyvästä arvosta on laajentunut tänä vuonna myös olosuhteisiin, joissa osakkeiden siirto tehdään trustiin (omistajattomaan tilaan).

Toisin kuin siirrossa holding-yhtiöön, jossa henkilöosakkaan varallisuus vain ketjuuntuu, siirrossa trustiin, siirtäjän varallisuuspiiristä osakkeet poistuvat. Kiinnostavaa tuleekin olemaan, mikä on trustipäätöksen ”ei kokonaan vastikkeettoman siirron vastikkeellinen käypä arvo”.

KHO 2024:100: [Ote perusteluista:] ”B Oy:n osakkeiden omistusta ei siirretä osakekaupalla, vaan siirron on katsottava rinnastuvan lähinnä varojen sijoittamiseen. Esillä olevan trustin perustamisen pääasiallisena tarkoituksena on perhevarallisuuden omistuksen ja hallinnoinnin järjestäminen pitkällä aikajänteellä. Kun huomioon otetaan trustista A:lle ja hänen lähipiirilleen kertyvä hyöty ja heidän mahdollisuutensa vaikuttaa trustin toimintaan, osakkeiden omistusoikeuden siirto ei ole kokonaan vastikkeeton. Kun lisäksi otetaan huomioon se seikka, että edellä kohdassa 43 todetulla tavalla luonnollisen henkilön osakeyhtiöön tai yhtymään tekemät sijoitukset kuuluvat luovutusvoittoja ja -tappioita koskevan sääntelyn piiriin, ja verojärjestelmän johdonmukaisuus, korkein hallinto-oikeus katsoo, että B Oy:n osakkeiden omistusoikeuden siirto yhteisönä pidettävälle trustille on tuloverolain 45 §:n 1 momentissa tarkoitettu luovutus, jossa osakkeet arvostetaan niiden käypään arvoon.”

Kohtuullista olisi, että verojärjestelmämme johdonmukainen rakenne perustuisi verolainsäädäntöön: ” Suomen perustuslain 81.1 §: ” - verosta säädetään lailla, joka sisältää säännökset verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta.”

KHO 2009:66 jälkeen Suomessa verotuksellisesti asuvan henkilöosakkaan omistuksen siirtäminen joko alihintaisella kaupalla tai alihintaisella pääomasijoituksella on oikaistu henkilöosakkaan verotuksessa käypään arvoon tapahtuneeksi luovutukseksi. Tästä ao. henkilön on tullut suorittaa luovutusvoittoveroa, ellei jokin muu säännös ole mahdollistanut verotuksen lykkääntymistä myöhempään ajankohtaan. Olosuhteet ovatkin olennaisesti toisenlaiset kuin mitä naapurimaassamme Ruotsissa.

Yllä kuvattuun käyvän arvon verotuksen välittömästi realisoivan luovutuksen vaihtoehdoiksi jää Suomessa verotuksellisesti asuvalle henkilölle käytännössä

• osakevaihto (EVL 52 f §) ja 
• sulautumisvastikkeeton kolmikantasulautuminen (EVL 52 a §:ssä tarkoitettuun sulautumiseen verrattava sulautuminen, johon voidaan soveltaa EVL 52 b §:stä ilmenevää jatkuvuusperiaatetta).

Osakevaihto toteuttaa osakkaan verotuksen lykkääntymisen TVL 45.5 §:n soveltuessa, kun osakkeet vaihdetaan osakkeet hankkivan osakeyhtiön osakkeisiin. Verotuksen arvojatkuvuus toteutuu osakevaihdossa osakkeet vaihtavan osakkaan osalta Ruotsin alihintaisia luovutuksia koskevan sääntelyn kaltaisesti.  Osakevaihdon veroneutraalius voi toteutua vain, kun osakkaan holding-yhtiöllä on tai sille syntyy määräysvalta yhtiöön, jonka osakkeet sille luovutetaan osakevaihdossa (konsernisuhde). 

Sulautumisvastikkeeton kolmikantasulautuminen toteuttaa verotuksen lykkääntymisen, kun osakkaan tai osakkaiden omistama yhtiö sulautuu samojen osakkaiden viimekädessä yhtiöidensä kautta, samoin omistussuhtein välillisesti omistamaan yhtiöön. Tällöin osakkaan omistamien sulautuvan yhtiön osakkeiden hankintameno siirtyy viimekätisesti omistettujen osakkeiden hankintamenon lisäykseksi (KHO 2023:75) em. jatkuvuusperiaatteen mukaisesti.

Kumpikin toteutustapa Suomessa aiheuttaa tai voi aiheuttaa välittömiä tai välillisiä verotukseen liittyviä kustannuksia osakkeenomistajalle tai osapuolena oleville yhtiöille. 

• osakevaihdossa osakkeet hankkivan yhteisön on suoritettava varainsiirtovero 1,5 % ja haettava lupa vaihdon kohteena olleen yhtiön verotuksessa vahvistettujen tappioiden käyttöön;
• sulautumisvastikkeettomassa kolmikantasulautumisessa osakkaan hankinta-aika ei siirry osaksikaan viimekätisesti omistettuihin osakkeisiin (KHO 2024:102) ja sulautuvan yhtiön verotuksessa vahvistetut tappiot eivät siirry vastaanottavaan yhtiöön (KVL 2024/39 ei lainvoimainen).

Ruotsin ja Suomen verotuksia ylätasoisesti vertailtaessa voi tehdä seuraavat havainnot:

• Ruotsissa henkilöosakkaiden omistamien osakkeiden luovutukset lähipiirioikeustoimina voidaan toteuttaa laajasti verotuksen jatkuvuusperiaatetta noudattaen. Tämän alihintaisia luovutuksia koskevan sääntelyn soveltamisala on määritetty verolainsäädännössä;
• Suomessa henkilöosakkaiden omistamien osakkeiden luovutukset lähipiirioikeustoimina toteutuvat lähes poikkeuksetta käyvin arvoin. Tämä käyvän arvon periaate on alkanut muotoutua reilut 15 vuotta sitten korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöön perustuen, missä se nähdään nykyisin osana verojärjestelmämme johdonmukaisuutta.
• Suomi on tinkinyt käyvän arvon soveltamisesta ns. pakon sanelemana joko yritysjärjestelydirektiivin velvoittamana tai toteuttaessaan yritysjärjestelydirektiivistä kumpuavaa jatkuvuusperiaatetta yleisseuraannoissa.

Erilaisten järjestelmien taustalla tuntuu vaikuttavan myös Ruotsin sääntelyyn upotettu luottamusolettama siitä, että 

• verovelvollisella lähipiirioikeustoimia tehdessään on niihin perustellut motiivit ja 
• verotusta voidaan lykätä ajankohtaan, jolloin käypä arvo realisoituu lähipiirin ulkopuolisissa markkinaehtoisissa oikeustoimissa sekä
• ajatukseen tasavertaisesta verovelvollisen ja veronsaajan taloudellisesta etusijajärjestyksestä, jossa verojen maksun ajankohta lykkääntyy ajankohtaan, jolloin verovelvollisella on kassavirtaa, jolla verojen maksu voidaan rahoittaa.

Suomen verojärjestelmän johdonmukaisuus toteuttaa epäluottamusolettamaa, jossa veronsaajat ovat käsi ojossa ennen kuin verovelvolliselle on syntynyt lähipiirioikeustoimesta varoja veronmaksun rahoittamiseksi. 

Kansankotien kilvoitellessa, voidaankin kysyä: kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti?