Tapauksessa KHO:2024:106 pysäköintiyhtiön tarkoituksena oli toteuttaa kaavassa määriteltyjen pysäköintilaitosten rakentaminen. Alueen asuin- ja kiinteistöyhtiöt solmivat pysäköintiyhtiön kanssa erillisen sopimuksen pysäköintipaikkojen luovuttamisesta ja pysäköinnistä perittävän vastikkeesta. Vastiketta perittiin ajan kulumisen perusteella.
Alueen asuin- ja kiinteistöyhtiöt joutuivat osana tontin vuokra- tai luovutussopimuksia sitoutumaan siihen, että liittyivät myös pysäköintiyhtiön osakkuusyhtiöiksi. Osakkuusyhtiöt olivat velvollisia merkitsemään ja maksamaan autopaikkaosakkeet ja suorittamaan osakkuusasemaan perustuen investointimaksut, joilla katettiin pysäköintipaikkojen rakentamiskustannuksia. Tämän lisäksi Osakkuusyhtiöt olivat velvollisia maksamaan kuukausittaisia käyttömaksuja pysäköintipaikoista.
Verohallinnon mukaan osakkuusyhtiöt saivat pysäköintipaikat hallintaansa tontin vuokra- tai kauppasopimuksen perusteella
Verohallinto katsoi omassa ennakkoratkaisussaan (jota hallinto-oikeus ei ratkaisullaan muuttanut), että osakkuusyhtiöiksi liittyvät alueen asuin- ja kiinteistöyhtiöt saivat pysäköintipaikat hallintaansa tontin vuokra- tai kauppasopimuksen perusteella, eikä kyse ole arvonlisäverolain tarkoittamasta alueen luovuttamisesta kulkuneuvonpysäköintiä varten (AVL 29 §:n 1 mom. 5) kohta). Tällöin pysäköintiyhtiön tekemää pysäköintipaikkojen luovutusta ei voitaisi pitää verollisena liiketoimintana, eikä tehdyn kiinteistöinvestoinnin tai juoksevien kustannusten arvonlisäveroista olisi vähennysoikeutta.
Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei tontin vuokra- tai kauppasopimuksella ollut merkitystä arvioitaessa toiminnan verollisuutta
Korkein hallinto-oikeus myönsi verovelvolliselle valitusluvan ja kumosi ratkaisullaan Verohallinnon antaman ennakkoratkaisun siltä osin, kun kyse oli autopaikkojen luovutuksesta. KHO lausui uutena ennakkoratkaisunaan, pysäköintiyhtiön harjoittaman osakaspysäköinnin olevan verollista alueen luovuttamista kulkuneuvon pysäköintiä varten.
KHO nosti ratkaisunsa perusteluissa esille ennen kaikkea seuraavat seikat
- Pysäköintiyhtiö ei omistanut tai hallinnut asuin- tai liiketiloja, eikä se harjoittanut tällaisten tilojen verotonta vuokrausta
- Pysäköintiyhtiö ei myynyt tai vuokrannut osakasyhteisöilleen tontteja
- Pysäköinnin järjestäminen perustui asemakaavaan, mutta pysäköintiyhtiön velvollisuus luovuttaa autopaikkoja osakasyhteisöilleen ei perustunut asemakaavaan tai asemakaavan mukaisiin rakennuslupaehtoihin
KHO totesi, ettei sopimusjärjestelyllä tai sen taustalla olevilla seikoilla ollut merkitystä arvioitaessa toiminnan luonnetta arvonlisäverolaissa tarkoitettuna alueiden vuokrauksena kulkuneuvojen paikoitusta varten.
Kyse oli KHO:n päätöksen nojalla pysäköintipaikan luovutuksesta vastiketta vastaan, eikä pysäköintipaikkojen luovuttaminen tapahtunut tontin vuokrasopimuksen tai kauppakirjan perusteella.
Pysäköintiyhtiön toimesta tapahtunut autopaikan luovuttaminen ei muodostanut yhtä taloudellista kokonaisuutta muulla tavoin järjestetyn huoneistojen tai asuntotonttien luovuttamisen kanssa. Pysäköintipaikkojen luovuttaminen oli verollista. Käytännössä pysäköintiyhtiö on oikeutettu vähentämään verolla luovuttamiaan pysäköintipaikkoja varten tekemänsä kiinteistöinvestoinnin arvonlisäveron.
KHO:n päätös vahvistaa aiempaa oikeuskäytäntöä
KHO:n linja pysäköintitoiminnan verollisuudesta on ollut selkeä ja KHO:n ratkaisu vahvistaa sitä lähtökohtaa, että pysäköintipaikkojen luovuttaminen on verollista toimintaa. Verohallinto ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö ovat kuitenkin osoittaneet pyrkivänsä tarttumaan jokaiseen pieneenkin mahdollisuuteen, jolla pysäköintipaikan luovuttamisen voisi saada verottomaksi.
Pysäköintipaikkojen luovuttamisen verollisuus tulee myös jatkossa varmistaa ennakkoratkaisuhakemuksella.
