Apuraha- ja tukisäätiöiden verotukseen selkeyttä

Apuraha- ja tukisäätiöt mielletään varsin vakiintuneesti verotuksessa yleishyödyllisiksi yhteisöiksi. Tulkinta on ymmärrettävä, koska apurahoja ja tukia mielletään jaettavan nimenomaan yleiseen hyvään, mutta valitettavasti tulkinta on osin virheellinen. Myös apuraha- ja tukisäätiöitä, samoin kuin tukia ja apurahoja jakavia yhdistyksiäkin, arvioidaan tuloverotuksessa samojen tuloverolain (TVL) 22 §:n yleishyödyllisyyttä koskevien säännösten perusteella kuin kaikkia muitakin yhteisöjä. Tuloverotuksen yleishyödyllisyyden edellytyksenä on siis apuraha- ja tukisäätiöilläkin ensinnäkin toimiminen yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi, toiminnan kohdistuminen rajoittamattomaan henkilöpiiriin ja kielto tuottaa toimintaan osallisille taloudellista etua. 

Verohallinto on viime vuosien aikana lisännyt ja tehostanut yhdistyksiin ja säätiöihin kohdistuvaa verovalvontaansa niin säännönmukaisessa verotuksessa kuin verotarkastustenkin osalta. Valvontatoimenpiteitä on kohdistettu myös apuraha- ja tukisäätiöihin, jotka usein ovat, sinällään perustellusti, mieltäneet olevansa verotuksessa yleishyödyllisiä yhteisöjä. Apuraha- ja tukisäätiöiden yleishyödyllisyysasemaa on pyritty haastamaan muun muassa seuraavilla argumenteilla:

• Jaettujen tukien tai apurahojen määrä on ollut liian vähäinen yhteisön tuottojen ja varallisuuden määrään. Arviointia on jossain tapauksissa tehty vuositasolla pitemmän aikavälin kokonaisarvioinnin sijaan. 
• Tukia tai apurahoja ei Verohallinnon tulkinnan mukaan jaeta yleishyödylliseen tarkoitukseen.
• Tukiin tai apurahoihin oikeutettujen ei katsota olevan rajoittamaton henkilöpiiri. Joissain tapauksissa on tästä johtuen jopa katsottu olevan kyse voitonjakoon verrattavasta suorituksesta.
• Mahdollisesti ei-yleishyödylliselle toiminnalle tai tällaisessa toiminnassa mahdollisesti käytettävälle varallisuudelle annetaan kokonaisuuteen nähden suhteettoman suurta painoarvoa.

Perintö- ja lahjaverolaissa (PerVL) yleishyödyllisyyttä ja yleishyödyllisten yhteisöjen verovapautta koskeva sääntely löytyy lain 2 §:stä. Perintö- ja lahjaverotuksen yleishyödyllisyyttä on Verohallinnon toimesta arvioitu perinteisesti käsi kädessä tuloverotuksen kanssa, vaikka PerVL 2 §:n sanamuoto poikkeaakin TVL 22 §:stä, eikä säännöksissä ole viittauksia toisiinsa. Helsingin hallinto-oikeus on kuitenkin vahvistanut lainvoimaisessa ratkaisussaan, että vaikka yhteisö ei olisi tuloverotuksessa yleishyödyllinen, voi se olla sitä perintö- ja lahjaverotuksessa. PerVL:n mukaisella yleishyödyllisyydellä on merkitystä esimerkiksi säätiön perustamisen yhteydessä annetun peruspääoman tai toiminnan rahoittamiseksi annettujen testamentti- ja muiden lahjoitusten verokohtelun kannalta. Mikäli säätiötä ei katsota PerVL 2 §:n mukaisesti yleishyödylliseksi, voi näistä joutua maksamaan jopa yli 30 prosenttia lahjaveroa.

Verohallinnon tulkintalinja on vaikuttanut huomattavasti tiukemmalta kuin mikä oikeuskäytäntö, esimerkiksi vuosikirjaratkaisu KHO 2015:125, antaa ymmärtää. Kyseisessä ratkaisussa erään poliittisen puolueen nuorisojärjestön tukisäätiö hyväksyttiin yleishyödylliseksi yhteisöksi, vaikka säätiö jakaisi kaiken tuottonsa pelkästään kyseiselle nuorisojärjestölle. Ratkaisussa on pohdittu muun muassa rajoitetun henkilöpiirin käsitettä ja sitä, tuottaako toiminta taloudellista etua siihen osallisille. 

Tulkinnan tulee selkeytyä entisestään keskusverolautakunnan (KVL) kesällä antamalla, lainvoimaiseksi jääneellä ennakkoratkaisulla 26/2023. Ratkaisussa todettiin muun muassa seuraavaa:

• Jaettavan tuen määrää suhteessa vuotuisiin tuottoihin ja varallisuuteen tulee tarkastella useamman vuoden aikajänteellä. 
• Myös elinkeinonharjoittajien suora tai välillinen tukeminen katsottiin kuuluvaksi yleishyödylliseksi katsottavan tarkoituksen alaan, kun tukeminen perustui säätiön tarkoituksen toteuttamiseen.
• Yleishyödylliseksi katsottava säätiö saa harjoittaa (suhteessa vähäistä) elinkeinotoimintaa.
• Tukia voidaan jakaa suoraan tai tuensaajien alalla toimivien tukiorganisaatioiden kautta.
• Säätiö pystyi sääntöjensä mukaisesti tuottamaan etua perustajalle ja tukea kolmea yhdistystä, joilla oli myös oikeus valita jäseniä säätiön hallitukseen. Koska tukemisen voitiin katsoa olevan säätiön tarkoituksen mukaista, ei tällainen tuki ole ”voitonjakoa” tai ”taloudellisen edun tuottamista toimintaan osallistujille”.

Vaikka apuraha- ja tukisäätiöiden yleishyödyllisyydestä voitaneen edellä mainittujen ratkaisujen perusteella katsoa olevan selkeät tulkintaohjeet, on apurahoja, tukia ja avustuksia jakavien toimijoiden jatkossakin syytä varmistua yleishyödyllisyyden edellytysten täyttymisestä. Erityisesti säätiöittämistilanteissa vähintään PerVL:n mukaisen yleishyödyllisyysaseman varmistaminen on vahvasti suositeltavaa, jottei pahimmassa tapauksessa kolmasosaa pääomasta menetetä veroihin.

Timo Partanen

+358 40 637 8722
etunimi.sukunimi@kpmg.fi