Työsopimuslaki muuttuu 1.7.2023

Työnteon muodot ovat moninaistuneet vuosien saatossa ja työ- ja toimeksiantosuhteen välinen ero on muuttunut entistä häilyvämmäksi. Perinteisen työsuhteessa tehtävän työn rinnalle on noussut uusia työntekemisen tapoja, kuten muun muassa kevytyrittäjyys ja alustataloudessa työskentelevät ”itsensätyöllistäjät”. Tämän kehityksen tuomaan haasteeseen lainsäätäjä on reagoinut lisäämällä työsopimuslakiin uuden säännöksen, joka korostaa aiempaa enemmän kokonaisharkintaa tilanteissa, joissa työsuhteen tunnusmerkkien täyttyminen on tulkinnanvaraista. Lainmuutos astuu voimaan heinäkuun alussa.

Työsopimuslain 1 luvun 1 § määrittelee työsuhteen sopimukseen perustuvaksi suhteeksi, jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. 

Määritelmä pätee edelleen eli siihen lainmuutos ei tuo mitään uutta. Kyseiseen pykälään lisätään heinäkuun alusta täsmennys siitä, että tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioidaan kokonaisharkinnalla ottamalla huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat. Näin ollen työntekosuhteen nimeäminen esimerkiksi yrittäjäsuhteeksi ei ratkaise oikeussuhteen luonnetta, jos muut asiaan vaikuttavat seikat eivät vastaa tätä nimikettä.

Lainmuutoksen tarkoituksena on antaa lakia soveltaville työkaluja tilanteeseen, jossa työsuhteen tunnusmerkkien täyttyminen on epäselvää ja selkeyttää näin ollen työ- ja toimeksiantosuhteen välistä rajanvetoa. Kuitenkin jo nykyisen työsopimuslain esitöissä todetaan, että epäselvissä tai kiistanalaisissa tapauksissa työntekosuhteen oikeudellista luonnetta joudutaan arvioimaan kokonaisharkinnalla. Lainmuutos ei siten sinänsä tuo mitään uutta työ- ja toimeksiantosuhteen välistä eroa koskevassa kokonaisharkinnassa käytettäville ainesosille, vaan sillä ennemminkin kirjataan lain tasolle jo olemassa oleva soveltamiskäytäntö. Sen nostamisella lain tasolle lainsäätäjä kuitenkin viestittää, että oikeussuhteen määrittely työ- tai toimeksiantosuhteeksi on edelleen tärkeää, siihen tulee epäselvissä tapauksissa kiinnittää enemmän huomiota, eivätkä osapuolet voi sopia siitä vapaasti.

Uudistus koskee kaikkia niitä tahoja, jotka soveltavat työsopimuslakia. Näitä tahoja voivat tapauksesta riippuen olla sopimusta tekevät osapuolet ja viranomaiset. Viime kädessä työ- tai toimeksiantosuhteen olemassaolon ratkaisee kussakin yksittäistapauksessa asiaa käsittelevä tuomioistuin. 

Neuvomme sinua mielellämme yllä esitetyn uudistuksen työoikeudellisiin ja verotuksellisiin näkökulmiin liittyen.