Korkeimman oikeuden ratkaisu selventää tavaramerkin omistajan vastuuta tuotevahingoista

Korkein oikeus antoi 2. helmikuuta 2023 ratkaisun KKO 2023:8, joka selventää tavaramerkin omistajan vastuuta kyseisellä tavaramerkillä varustetun tuotteen aiheuttamasta vahingosta.

Tapauksessa oli kyse siitä, että alankomaalaisen yhtiö A:n tavaramerkillä varustettu, A:n italialaisen tytäryhtiö B:n Romaniassa valmistama tuote (kahvinkeitin) oli sytyttänyt tulipalon, jonka johdosta korvausta kuluttajalle maksanut vakuutusyhtiö vaati A:lta korvausta tuotevahingosta. Kahvinkeitin ja sen pakkaus oli varustettu A:lle rekisteröidyillä tavaramerkeillä, minkä lisäksi kahvinkeittimessä oli CE-kilpi, jossa oli A:lle tavaramerkiksi rekisteröity tunnus, osoite Italiaan ja teksti ”Made in Romania”. A kiisti kanteen väittäen muun muassa, että se ei ollut kahvinkeittimen valmistaja eikä se ollut markkinoinut kahvinkeitintä Suomessa. 

Korkein oikeus katsoi olevan ”tulkinnanvaraista, mitä tuotevastuudirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan sillä, että tuotteen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan varustanut taho esiintyy tuotteen valmistajana”. Korkeimman oikeuden mukaan ”kysymys on siitä, edellytetäänkö tavaramerkillä varustamisen ohella joitakin muita kriteerejä, jotta tavaramerkin haltijan katsotaan esiintyneen tuotteen valmistajana.” 

Korkein oikeus pyysi asiassa ennakkoratkaisun unionin tuomioistuimelta. Korkeimman oikeuden unionin tuomioistuimelle esittämä kysymys koski olennaisilta osin sitä, ulottuuko valmistajan vastuu tuotevahingoista sellaiseen tahoon, joka on varustanut tai sallinut varustaa tuotteen nimellään, tavaramerkillään tai mulla erottuvalla tunnuksellaan, vaikka se ei muutoin esiintyisikään tuotteen valmistajana? 

Unionin tuomioistuin totesi ratkaisussaan muun muassa seuraavasti: ”…se, joka varustamalla tuotteen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan esiintyy tuotteen valmistajana, antaa vaikutelman siitä, että hän on mukana tuotantoprosessissa tai vastaa siitä. Näiden mainintojen käyttö merkitsee näin ollen, että kyseinen henkilö käyttää tunnettuuttaan tehdäkseen tästä tuotteesta kuluttajille houkuttelevamman, mikä oikeuttaa sen, että sen vastapainona hänelle voi syntyä vastuu kyseisen käytön perusteella.” Unionin tuomioistuin totesi edelleen, että ”valmistajan käsite ei edellytä, että se, joka on varustanut tuotteen tai sallinut sen varustamisen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan, myös jollakin muulla tavalla esiintyy tuotteen valmistajana.”

Unionin tuomioistuimen ratkaisun saatuaan Korkein oikeus katsoi, että nyt kysymyksessä oleva kahvinkeitin oli varustettu A:n tavaramerkeillä, ja A on siten markkinoinut tuotevahingon aiheuttanutta kahvinkeitintä omanaan. Korkeimman oikeuden mukaan A oli näin ollen unionin tuomioistuimen ratkaisun mukaisesti vastuussa vakuutusyhtiölle aiheutuneesta vahingosta tuotevastuulain 5 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla, jos muut korvausvastuun edellytykset täyttyvät (asia palautettiin näiltä osin hovioikeuteen).

Kuten unionin tuomioistuin ratkaisussaan toteaa, tuotteen varustaminen tavaramerkillä antaa vaikutelman siitä, että tavaramerkin omistaja on mukana tuotteen tuotantoprosessissa tai vastaa siitä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että taho, joka sallii tavaramerkkinsä liittämisen mihin tahansa tuotteeseen voi joutua vastaamaan tuotevahingoista kuten tuotteen valmistaja. 

Ratkaisu selventää tavaramerkin omistajan vastuuta etenkin niissä tilanteissa, joissa tuotteen on valmistanut jokin tavaramerkin omistajasta täysin ulkopuolinen taho, jonka käyttöön tavaramerkin omistaja on tavaramerkkinsä lisensoinut. Lisäksi, kuten kyseisessäkin  tapauksessa, valmistajan vastuu tuotevahingoista voi ulottua sellaiseenkin tahoon, joka on ainoastaan sallinut tuotteen varustamisen nimellään – vaikka kyseinen tavaramerkin omistaja ei millään lailla olisi osallisena tuotteen valmistamisessa. 

Yhtiöiden on (jo johdon huolellisuusvelvoitteenkin näkökulmasta) suositeltavaa tarkistaa lisenssi- ja valmistussopimustensa ehdot paitsi vastuun jakautumisen, myös laadun ja turvallisuuden sekä onnettomuus- ja läheltä piti -tilanteiden raportointiehtojen osalta. Lisäksi erityisesti tavaramerkkejään ulkopuolisten tahojen käyttöön ilman aktiivista lisenssivalmistajan laaduntarkkailua lisensoineiden yhtiöiden on syytä arvioida ja implementoida tarpeelliset riskien hallinta- ja mitigointikeinonsa.