Korkeimman hallinto-oikeuden uudet päätökset selkeyttävät vieraan veroedun ja liiketaloudellisten syiden tunnistamisen keskinäistä järjestystä. Ensisijaisesti veroviranomaisten tulee näyttää vieraan veroedun olemassaolo.

Elinkeinoverolain yritysjärjestelyihin liittyvä veronkiertosäännös tulee korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön mukaan sovellettavaksi vain, mikäli kysymys on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetusta oikeuden väärinkäytöstä. Korkein hallinto-oikeus on tuoreissa lainvoimaisissa päätöksissään vahvistanut aikaisempaa tulkintalinjaansa siitä, missä järjestyksessä oikeuden väärinkäytön tunnusmerkit tulee tunnistaa. Päätökset selkeyttävät vieraan veroedun ja liiketaloudellisten syiden tunnistamisen keskinäistä järjestystä vähentäen tulkinnanvaraisuutta EVL:n mukaisten yritysjärjestelyiden toteutuksessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden tuoreet julkaisemattomat päätökset

Korkeimman hallinto-oikeuden tuoreissa päätöksissä katsottiin, että EVL 52 h §:ää sovellettaessa on ensisijaisesti tutkittava, syntyykö järjestelyssä vierasta veroetua. Vieraana veroetuna ei päätösten mukaan pidetä muun muassa mahdollisuutta hyödyntää hankintameno-olettamaa jakautumisessa saatujen osakkeiden myöhemmissä luovutuksissa, kun omaisuuden arvonnousu pysyy verotuksen piirissä eikä luovutuksesta siten tullut verovapaa. Myöskään useampi peräkkäinen yritysjärjestely ei korkeimman hallinto-oikeuden mukaan sellaisenaan osoita, että järjestelyistä syntyy konkreettisia ja järjestelmälle vieraita veroetuja. Tapauksissa oli kyse peräkkäisistä EVL 52 c §:n mukaisista jakautumisista, joissa ei näytetty syntyneen vierasta veroetua, joten korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ollut tarvetta tarkastella liiketaloudellisia perusteita EVL 52 h §:n soveltamisedellytyksenä.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätösten vaikutukset

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä on luettavissa, että EU-oikeuden kaksiportaisen lähestymistavan mukaisesti yritysjärjestelyiden liiketaloudellisia perusteita tulee tarkastella yritysjärjestelyihin liittyvän veronkiertosäännöksen soveltamisalalla vasta, kun järjestelmälle vieras veroetu on näytetty toteen. Näyttötaakka vieraan veroedun syntymisestä on veroviranomaisella eikä Suomen verojärjestelmän ominaispiirre, hankintameno-olettama, muodosta vierasta veroetua. Tästä syystä tapauksissa ilmenneitä liiketaloudellisia syitä, kuten sijoitustoiminnan varojen erottamista konsernin liiketoimintariskin piiristä tai keskittyminen konsernin ydinliiketoimintaan ja vain siihen liittyviin riskeihin ei tarkasteltu EVL 52 h §:n soveltumisen osalta. Päätökset seuraavat vuosikirjaratkaisussa KHO 2017:78 omaksuttua lähestymistapaa ja siten vahvistavat oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta toteuttaa yritysjärjestelyitä EVL 52 a-g §:ien mukaan.

Autamme mielellämme yritysjärjestelyihin liittyvissä verotuskysymyksissä sekä yritysjärjestelyjen toimeenpanossa.

Ota yhteyttä

Aki Kokko

Tax & Legal Manager

+358 45 155 7735

etunimi.sukunimi@kpmg.fi

Jenni Jokinen

Senior Tax Advisor

+358 50 514 9615

etunimi.sukunimi@kpmg.fi