Sinivalkoista sääntelyä sijoitusrahastojen verotuksessa

EU-oikeuden vastaisuutta toistuvasti Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 2022:130

EU-oikeuden vastaisuutta toistuvasti KHO:n ratkaisussa 2022:130

KHO 2022:130 lyhyesti

Korkein hallinto-oikeus julkaisi 15.11.2022 uuden vuosikirjaratkaisun koskien yhdysvaltalaisen trustimuotoisen sijoitusrahaston Suomesta saaman osingon lähdeverotusta. Asiassa oli kysymys siitä, voitiinko kyseistä rahastoa pitää tuloverolain 20 a §:ssä tarkoitettuna sopimusperusteisena ulkomaisena avoimena sijoitusrahastona. Suomesta saadut osingot ovat nimittäin lähdeverosta vapaita, jos saajana on TVL 20 a §:n edellytykset täyttävä ulkomainen sopimusperusteinen rahasto. KHO päätyi kuitenkin siihen, että rahaston verovapautta ei voida evätä TVL 20 a §:ssä säädetyn sopimusperusteisuuden perusteella. Päätöksessä ei ollut varsinaisesti mitään yllättävää, mutta sen taustalla olevan TVL 20 a §:n historia on sinänsä mielenkiintoinen.

TVL 20 a §:n taustaa

TVL 20 a §:n säätämistä edeltäneessä laissa oli ainoastaan säädetty, että sijoitusrahastot ovat verosta vapaita. Sijoitusrahaston käsitettä ei ollut verolainsäädännössä mitenkään määritelty, jolloin ratkaisevana pidettiin siviilioikeudellista sääntelyä. Myös ulkomaiset rahastot rinnastettiin suomalaisiin rahastoihin silloin, kun ne vastasivat ominaisuuksiltaan suomalaista rahastoa. Tässä arvioinnissa rahaston siviilioikeudellista muotoa pidettiin keskeisenä, joskin trustimuotoinen rahasto rinnastettiin suomalaiseen sijoitusrahastoon keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa KVL 44/2016. Siten sääntelyyn liittyi tietynasteista joustavuutta oikeudellisen muodon suhteen.

TVL 20 a §:llä oikeustilaa kuitenkin muutettiin erityisesti siten, että ulkomaiselta rahastolta edellytettiin sopimusperusteisuutta, jotta se voitaisiin rinnastaa suomalaiseen sijoitusrahastoon. Taustalla oli suomalaisia sijoitusrahastoja koskevan sääntelyn uudistaminen ja se, että suomalaiset sijoitusrahastot ovat aina sopimusperusteisia, eikä esimerkiksi yhtiömuotoista sijoitusrahastoa ole Suomessa mahdollista perustaa.

TVL 20 a §:n elinkaari

Jo TVL 20 a §:n valmisteluvaiheissa annetuissa lausunnoissa esitettiin huolia sen suhteen, onko TVL 20 a §:n sopimusperusteisuuden vaatimus EU-oikeuden mukainen. Osassa lausuntoja nimittäin todettiin, että ulkomainen sijoitusrahasto voi toiminnallisesti vastata suomalaista sijoitusrahastoa, vaikka se ei olisikaan sopimusperusteinen. Lisäksi EU-alueella harmonisoituja UCITS-sijoitusrahastoja voidaan perustaa myös yhtiömuodossa, jolloin uusi sääntely johti siihen, että yhtiömuotoista UCITS-sijoitusrahastoa ei sopimusperusteisuudesta johtuen pidetty enää tuloveromielessä sijoitusrahastona.

Jo lain valmisteluvaiheessa Euroopan unionin tuomioistuimessa (EUT) oli vireillä asia C-156/17, KA Deka. Kyseisessä tapauksessa arvioitavana oli Hollannin verolainsäädäntö, jossa ulkomaisten sijoitusrahastojen lähdeverovapaus edellytti muun muassa niiden täyttävän tiettyjä vaatimuksia, jotka kotimaiset rahastot säännönmukaisesti täyttivät. Kyseisessä asiassa annettiin 5.9.2019 – eli lähes kaksi kuukautta ennen TVL 20 a §:n luonnoksen esittelyä – julkisasiamiehen ratkaisuehdotus, joka piti Hollannin sääntelyä kiellettynä pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksena.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta ei lain valmisteluasiakirjojen perusteella kuitenkaan millään tasolla noteerattu, ja TVL 20 a § tuli voimaan 1.1.2020. EUT:n tuomio annettiin 30 päivää TVL 20 a §:n voimaantulon jälkeen 30.1.2020, ja lopputulos oli odotettu: ulkomaisen rahaston verovapaudelle ei voida asettaa sellaisia edellytyksiä, jotka kotimaiset rahastot säännönmukaisesti täyttävät, mutta joiden täyttäminen on vastaavalle ulkomaiselle rahastolle suhteettoman vaikeaa tai mahdotonta. Jo tämän perusteella saattoi tehdä päätelmiä siitä, miten hyvin TVL 20 a §:n sopimusperusteisuuden vaatimus oli KA Dekan kanssa linjassa.

Ei kestänytkään pitkään, kun TVL 20 a § saatettiin EUT:n arvioitavaksi. Helsingin hallinto-oikeus nimittäin teki 9.7.2020 välipäätöksen, jolla TVL 20 a §:n EU-oikeudellisesta yhteensopivuudesta päätettiin esittää ennakkoratkaisupyyntö EUT:lle. Ennakkoratkaisu asiassa C-342/20, A SCPI, saatiin lopulta 7.4.2022, ja päätös oli odotettu: TVL 20 a §:n sopimusperusteisuuden vaatimus oli pääomien vapaan liikkuvuuden vastainen, eikä ulkomaisten sijoitusrahastojen verovapautta voida pelkästään sopimusperusteisuutta koskevan vaatimuksen perusteella evätä. Tätä oikeusohjetta sovellettiin myös ratkaisussa KHO 2022:130.

Päätelmiä

TVL 20 a §:n sopimusperusteisuutta koskevan säännöksen elinkaari kesti lopulta noin kaksi ja puoli vuotta ennen kuin se todettiin unionin oikeuden vastaiseksi. Melkoisella varmuudella tämä lähentelee Suomen ennätystä sen suhteen, kuinka nopeasti Suomen kansallisen verolain säännös todetaan EU-oikeuden vastaiseksi sen säätämisestä lukien.

TVL 20 a § herättääkin kysymyksiä sen suhteen, millä tarkkuudella ja säännöllisyydellä verolainsäädännössä seurataan EU-oikeuden kehitystä. Tämä on näkynyt myös muiden lainsäädäntöhankkeiden, kuten esimerkiksi vasta hiljattain ilmeisesti (onneksi) kuopatun yksityishenkilöiden maastapoistumisverotuksen suhteen. Kyseisessä lainsäädäntöhankkeessa nimittäin esiintyi lukuisia EU-oikeudellisia ongelmia, joita ei saatu kaikilta osin karsittua edes viimeisimmästä luonnosversiosta.

Vuosikirjaratkaisun KHO 2022:130 arvokkaimpana antina voitaneenkin pitää sitä, että se toimii erinomaisena muistutuksena siitä, miksi lainsäädäntövaiheen EU-oikeudellinen arviointi on monesti tärkein osa lainvalmistelua, jos toiveissa on pitää säännöstä ”hengissä” useamman vuoden ajan. Toiveissa on, että lainsäätäjäkin muistaa tämän jatkossa.

Ota yhteyttä

Hannu Itälä

+358 50 358 8418 

etunimi.sukunimi@kpmg.fi

Kaj Grüssner

+358 40 713 3697

etunimi.sukunimi@kpmg.fi