Yritysvastuun muuttuva pelikenttä – nostaako yritysvastuusääntely vastuulliset PK-yritykset kirkkaampaan valokeilaan?

Helmikuun lopulla EU:n komissio julkaisi pitkään odotetun ehdotuksen yritysvastuuta koskevasta direktiivistä, jolla määritellään yritysten kestävää toimintaa koskeva huolellisuusvelvoite. Suomessa on tämän Euroopan laajuisen direktiivin lisäksi myös valmisteilla kansallista yritysvastuulainsäädäntöä. Mitä tämä kaikki tarkoittaa pienille ja keskisuurille yrityksille? Millaisia velvoitteita niihin voi jatkossa kohdistua esimerkiksi asiakkaiden tai muiden kumppaneiden esittämien tietovaatimusten muodossa?

Direktiiviehdotuksessa velvoitetaan suuryritykset* ja tiettyjen toimialojen pienemmät yritykset** tunnistamaan niiden toiminnasta aiheutuvat kielteiset ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutukset sekä tarvittaessa ehkäisemään tai hillitsemään niitä tai poistamaan ne. Näihin velvoitteisiin sisältyy myös raportointi yrityksen tekemistä toimista sekä huolehtiminen korjaustoimenpiteistä. Lisäksi direktiiviehdotuksessa on vahva kannustin ilmastotyöhön. Direktiiviehdotus edellyttää suuryrityksiä* vastaamaan Pariisin ilmastosopimuksessa asetettuun 1,5 asteen tavoitteeseen ja kytkemään yrityksen ilmastostrategian johdon palkitsemiseen.

”Direktiiviehdotuksella pyritään edistämään yritysten kestävää ja vastuullista toimintaa globaaleissa arvoketjuissa”, todetaan Euroopan komission tiedotteessa. Tämä tavoite on merkittävä, sillä se ulottaa sääntelyn vaikutukset myös pienten ja keskisuurten yritysten toimintaan. 

Vaikka PK-yritykset eivät kuulu suoraan direktiiviehdotuksen soveltamisalaan, koskee ehdotus yritysten oman toiminnan lisäksi niiden tytäryhtiöitä ja arvoketjuja, eli sekä suoria että välillisiä vakiintuneita liikesuhteita eri kokoisten kumppaneiden kanssa. Koska direktiivi asettaa yrityksille velvoitteita tunnistaa niiden tosiasiallisia ja mahdollisia haitallisia ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia arvoketjussaan, on yritysten tunnettava liikekumppaninsa toimitusketjuja myöten - oli kyse sitten pienistä tai suurista toimijoista.

Kokonaisuudessaan direktiiviehdotus kannustaa yrityksiä keräämään tietoa arvoketjustaan, jotta ne voivat osoittaa toimivansa direktiivin edellyttämällä tavalla. Huolellisuusvelvoitetta rikkoville yrityksille on tiedossa sakkoja ja jopa vahingonkorvausvelvollisuus, mikä rohkaisee huolellisuusvelvoitteen mukaisten tavoitteiden vierittämistä edelleen myös kaikenkokoisille kumppaneille. Edellyttämällä direktiivin kannalta olennaisia tietoja kumppaneilta, sääntelyn vaikutukset kertautuvat toimitusketjuissa ilman, että pienille ja keskisuurille yrityksille asetetaan suoraan näitä velvoitteita. Tämä tekee läpinäkyvästi ja valmiiksi vastuullisesti toimivista pienemmänkin kokoluokan yrityksistä entistä houkuttelevampia liiketoimintakumppaneita. 

Euroopan komission mukaan yritysten vapaaehtoiset toimet eivät ole johtaneet niin laajamittaisiin parannuksiin yritysten haitallisten ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten osalta kuin mitä niillä on tavoiteltu. Velvoittava lainsäädäntö on katsottu tarpeelliseksi. Nyt ehdotetun EU:n laajuisen yritysvastuusääntelyn tavoitteena on ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja ympäristönsuojelun lisäksi estää EU:ssa maiden kansallisen tason yritysvastuulainsäädännön pirstaloituminen. Usea jäsenmaa on jo ottanut käyttöön kansallista yritysvastuun sääntelyä, ja vastaava valmistelutyö on käynnissä myös meillä Suomessa.

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) vastaa Suomessa lain valmistelusta. Työn tueksi TEM on julkaissut arviomuistion asianmukaisen huolellisuuden velvoitteesta sekä arvioinut kansallisen yritysvastuulainsäädännön mahdollisia vaihtoehtoisia toteutustapoja ja niiden vaikutuksia ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja yrityksiin. Yritysvastuulainsäädännön valmistelu Suomessa ja EU-tasolla tukevat toisiaan sisällöllisesti, mutta kansallisessa laissa säädettäneen tarkemmin muun muassa huolellisuusvelvoiteprosessin sisällöstä ja yrityksiltä edellytettävistä toimenpiteistä. Myös sanktioita täsmennetään kansallisessa laissa.

Direktiiviehdotus etenee seuraavaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston käsittelyyn. Tämän jälkeen EU:n jäsenmaiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään kahden vuoden kuluessa. Kansallisen sääntelyn toteutustapaa ja tarkkuutta tarkastellaan suhteessa EU-direktiivin sisältöön, joten sen valmistelu edellyttää vielä lisää arviointia ja selvitystyötä. Joka tapauksessa jo nyt voidaan todeta, että ihmisoikeuksien ja ympäristövaikutusten merkitys osana toimivia ja pitkäaikaisia liiketoimintasuhteita kasvaa ja konkretisoituu entisestään. Oman toiminnan nykytilaa kannattaakin tarkastella ennakoiden näistä näkökulmista. Vastuullista edelläkävijyyttä voi osoittaa toteuttamalla tarvittavat toimenpiteet sekä kertomalla niistä rohkeasti ja avoimesti kumppanuusverkostoissa.

Yritysvastuun ja kestävän rahoituksen tiimissämme on monipuolista osaamista PK-yritysten vastuullisuustyöstä eri toimialoilta. Otamme jokaisessa toimeksiannossa huomioon PK-yritysten resurssit, liiketoimintalähtöisyyden, tärkeimpien sidosryhmien odotukset ja yrityksen nykytason yritysvastuutyössä.

Ole rohkeasti yhteydessä, mikäli yritysvastuu herättää kysymyksiä tai pohdintoja, autamme mielellämme!

Jenna Hytti
+358 50 372 3633

Anna Vainikainen
+358 50 583 0478

etunimi.sukunimi@kpmg.fi

Direktiivin vaikutuksia ja soveltamisalaa tarkasteltaessa on hyvä huomioida, että siinä käytetyt yrityskoon määritelmät poikkeavat EU:n virallisista määritelmistä ja ovat seuraavat:

* yli 500 työntekijää ja yli 150 miljoonan euron maailmanlaajuinen nettoliikevaihto

** tekstiiliteollisuus, maa-, metsä- ja kalatalous, elintarviketeollisuus sekä metalleja, mineraaleja ja fossiilisia raaka-aineita hyödyntävät yritykset, joilla liikevaihto on yli 40 miljoonaa ja työntekijämäärä yli 250.