Mitä perhevarallisuussuunnittelu tarkoittaa käytännössä?

Miten perheen varallisuutta voi ja kannattaa suunnitella riippuu siitä, millaisesta perheestä ja perhevarallisuudesta on kyse. Asuvatko kaikki perhejäsenet Suomessa, vai asuuko yksi tai useampi perheenjäsen ulkomailla? Onko perheellä perheyritys? Mitkä ovat omistussuhteet, onko niihin mahdollisesti tulossa muutoksia? Harjoittaako yhtiö tavallista liiketoimintaa vai onko se luonteeltaan sijoitusyhtiö? Kysymyksiä on monia ja vastauksia vielä enemmän, siksi perhevarallisuussuunnittelu on aina perhekohtaista.

Jos perheyhtiö suunnittelee sukupolvenvaihdosta, tulee usein ensimmäisenä mieleen vastikkeeton lahja lapsille. Eli lapset saavat lahjana yhtiön osakkeita vanhemmilta ja maksavat niistä lahjaveroa. Vaihtoehtona tälle ”normitapaukselle” voi olla esimerkiksi yhteinen lahja ja apuyhtiö.

Yhteinen lahja voi toimia hyvin, jos halutaan tehdä vaiheittainen sukupolvenvaihdos, esimerkiksi tilanteessa, jossa vanhempi haluaa antaa vaikka 20 prosenttia yhtiön osakkeista neljälle lapselle sen sijaan, että antaisi yhteensä 40 prosenttia lapsille.

Lahjan saaja voi valita, haluaako hän perheyhtiön osakkeet henkilökohtaiseen omistukseen, vai haluaako hän omistaa osakkeet oman sijoitusyhtiönsä kautta. Myös tässä tilanteessa huojennussäännöt soveltuvat, mutta koska lahjan muodollinen saaja on yhtiö, määräytyy lahjavero II-veroluokan mukaisesti. Lahjan saajalle etu tulee siitä, että vaikka lahjavero maksetaan huojennetusta arvosta, tulevat osakkeet sijoitusyhtiön omistukseen käypään arvoon. Tämä tarkoittaa, että sijoitusyhtiön nettovarallisuus voi nousta melko korkeaksi, jolloin lahjan saajan sijoitusyhtiöltä nostetun osingon verotus pysyy maltillisena.

Vähemmän tunnettu ratkaisu on perheyhtiön osakkeiden ostaminen käyvällä arvolla. Tuloverotuksessa on oma huojennussäännös, joka on osittain suppeampi ja osittain laajempi kuin perintö- ja lahjaverolain säännös. Suppeampi sen takia, että jatkaja (ostaja) pitää olla sukua luovuttajalle, esimerkiksi rintaperillinen. Laajempi sen takia, että säännös soveltuu yhtiön toiminnasta riippumatta. Eli vaikka perheyhtiö olisi sijoitusyhtiö tai yhtiö, jonka toiminta muodostuu kiinteistöjen ja/tai osakehuoneistojen vuokraamisesta, tuloverotuksen huojennussääntö soveltuu. Jos huojennussääntö soveltuu, on perheyhtiön osakkeiden luovutuksesta saatu voitto verotonta tuloa luovuttajalle.

Myös kansainväliset ratkaisut voivat olla ajankohtaisia, vaikka kaikki perhejäsenet asuvat Suomessa, eivätkä edes suunnittelee ulkomaille muuttamista. Yksi esimerkki tästä on trust-järjestelyt. On mahdollista eriyttää hallinnolliset ja taloudelliset oikeudet eri osakesarjoille ja siirtää osa ”taloudellisista” osakkeista trust-järjestelyyn. Tällöin äänivalta yhtiössä pysyy perheen jäsenillä, mutta osa yhtiön jakamasta osingosta kanavoituu trust-järjestelyyn ja lopuksi trust-järjestelyn edunsaajille. Keskeisin ero tämän ja aiemmin mainittujen ratkaisujen välillä on se, että trust-järjestelyyn siirretyn varallisuuden omistus ei siirry seuraaville sukupolville lahjan tai perinnön kautta, vaan pysyy jakamattomana sukupolvesta toiseen.

Perhevarallisuussuunnittelu kannattaa myös aidoissa kansainvälisissä tilanteissa, kun osa perhejäsenistä asuu ulkomailla tai on muuttamassa ulkomaille. Tällöin tulee pohdittavaksi, kannattaako perustaa sijoitusyhtiö, jonka kautta suomalaisen perheyhtiön osakkeet omistetaan, sekä miten ulkomailla asuva toimitusjohtaja tai hallituksen jäsen voi vaikuttaa yhtiön verotukselliseen kotipaikkaan.

Olemme KPMG:llä avustaneet lukuisia asiakkaita perhevarallisuussuunnittelussa sekä erityisesti sukupolvenvaihdoksissa. Pystymme laaja-alaisen asiantuntijaverkostomme voimin tarjoamaan keskustelukumppanin ja yhdessä löytämään juuri teidän perheellenne ja perheyritykselle sopivan suunnitelman ja oikeat ratkaisut.