Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan arvonlisäverotuksessa keskeinen periaate on, että veroa on suoritettava vain vastikkeen todellisesta määrästä eli siitä määrästä, jonka verovelvollinen myyjä tosiasiassa saa ostajalta. Tätä periaatetta KHO:n mukaan on sovellettava myös silloin, kun myynnistä suoritetun veron määrä jälkikäteen todetaan liian alhaiseksi tai suureksi esimerkiksi sen vuoksi, että myyjä on soveltanut myyntiin virheellistä verokantaa.

Myyntihinta veron perusteena

Arvonlisäverolain mukaan veron peruste on myyjän ja ostajan välisen sopimuksen mukainen vastike ilman veron osuutta. Verovelvollisen tosiasiassa saaman vastikkeen määrästä tulee vähentää veron osuus ja näin saadaan veron peruste. Näin ollen veron perusteen ja siitä suoritettavan veron määrä yhteensä on sama kuin myyjän hyödykkeestä tosiasiallisesti saama sopimuksen mukainen myyntihinta. Korkein hallinto-oikeus toteaa säännöksen tarkoittavan, että jos suoritetun veron määrää jälkikäteen esimerkiksi verotarkastuksen johdosta korotetaan myyjän saaman sopimuksenmukaisen hinnan säilyessä ennallaan, tästä seuraa, että myyjän tosiasiallisesti saamassa myyntihinnassa veron osuus suurenee ja verottoman hinnan eli veron perusteen osuus vastaavasti alenee.

Vastaava kanta on myös vahvistettu Euroopan unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-249/12 ja C-250/12. EUT asetti kuitenkin tulkinnan edellytykseksi sen seikan, että myyjällä ei ole myyntiin sovellettavan kansallisen oikeuden mukaan mahdollisuutta lisätä myyntihintaan määrää, joka vastaa liiketoimesta lisää suoritettavaa veroa, ja periä kyseistä määrää ostajalta. Korkein hallinto-oikeus toteaakin EUT:n ratkaisuihin viitaten, ettei Suomen kansalliseen arvonlisäverolakiin sisälly säännöksiä, joiden mukaan tavaran tai palvelun myyjällä olisi mahdollisuus periä ostajalta myyjän ja ostajan välillä sovituista ehdoista poiketen myyjän maksettavaksi lisää tulevan arvonlisäveron siten, että ostajalla olisi se suoraan lainsäädännön mukaan velvollisuus maksaa.

Asia olisi toisin, jos myyjän ja ostajan välisen kauppaa koskevan sopimuksen ehtojen mukaan myyjällä olisi oikeus lisää maksettavan veron osuuden veloittamiseen, kun myynnistä suoritetun veron määrä jälkikäteen todetaan liian alhaiseksi. Toisin kuin veronsaajan edustaja esitti, verovelvollisella ei kuitenkaan ole velvollisuutta osoittaa, ettei sopimusehtoihin sisälly tai niistä voida tällaista tulkintaa johtaa.

Vaikutus yrityksille

Esimerkiksi verotarkastustilanteissa on syytä olla tarkkaavainen veron perusteen lainsäädännön mukaisesta laskemistavasta.

Erityisesti alv-velvollisten yritysten välisissä sopimusneuvotteluissa on toki mahdollista ja usein järkevääkin huomioida arvonlisäverokohtelun osalta tulkinnalliset tapaukset sellaisilla sopimusklausuuleilla, joissa myyjä oikeutetaan perimään ostajalta oikeaksi todetun arvonlisäveron määrä mahdollisesti myös myöhemmin, jos oikea alv-kohtelu varmistuu vasta jälkikäteen. Mutta veronsaaja ei ole siis oikeutettu olettamaan, että sopimussuhde sisältää tällaisen ehdon, ellei siitä ole selvää lauseketta sopimuksessa tai veronsaaja uutoin pysty osoittamaan myyjällä olevan tällaista oikeutta.

Avustamme mielellämme sopimustekstien laadinnassa erityisesti veroriskien hallitsemisen näkökulmasta.

Kts. KHO 19.4.2018/1840

 

Lisätietoja

Sari Hakapää 020 760 3709

Atte Saari 020 760 3895

Mika Kallio 020 760 3375

etunimi.sukunimi@kpmg.fi