Ratkaisuehdotuksen mukaan viranomaisten on aina tutkittava yksittäistapauksen objektiiviset ja todennettavissa olevat seikat veronkiertosäännöksen soveltamiseksi. Jos näiden seikkojen perusteella on perustelua aihetta epäillä, että osakkuusrakenteen taustalla ovat mahdollisesti pääasiallisesti verotukselliset syyt, verovelvollinen voi vielä esittää järjestelylle muita kuin puhtaasti verotuksellisia syitä ja välttyä veronkiertosäännöksen soveltamiselta.

Veronkierron estämiseksi tarkoitettu säännös

Unionin tuomioistuimessa ratkaistavana oleva ennakkoratkaisupyyntö koskee Ranskan säännöstä, jonka tarkoituksena on lähdeverosta vapautumisen estäminen väärinkäyttötilanteessa. Asiassa on kysymys siitä, missä olosuhteissa jäsenvaltio voi veronkierron estämiseen liittyvistä syistä kieltäytyä myöntämästä tavallisesti myönnettävää lähdeverovapautusta osingoista, jotka tuossa jäsenvaltiossa asuva tytäryhtiö jakaa ulkomailla asuvalle emoyhtiölleen.

Säännöksen mukaan lähdeveronvapautusta ei myönnetä, kun osinko jaetaan oikeushenkilölle, joka on suoraan tai epäsuorasti muussa kuin EU:n jäsenvaltiossa asuvan henkilön määräysvallassa, ellei tämä oikeushenkilö osoita, että osakkuusketjun pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista ei ole hyötyä vapautuksesta. Ranska on katsonut ko. säännöksen kuuluvan emo-tytäryhtiödirektiivin veronkiertosäännöksen soveltamisalaan.

Julkisasiamies: säännös EU-oikeuden vastainen

EUT:n julkisasiamies lausui ratkaisuehdotuksessaan, että emo-tytäryhtiödirektiivin veronkiertosäännöstä tulee tulkita suppeasti, sillä kyseessä on ennemmin poikkeus kuin sääntö. Jäsenvaltion säännös, joka edellyttää verovelvollisen osoittavan, että järjestelyn taustalla eivät ole pääsiallisesti verotukselliset syyt, ylittää julkisasiamiehen mukaan sen, mikä on tarpeen veronkierron estämiseksi, eikä sisälly enää siihen, mikä on sallittua emo-tytäryhtiödirektiivin veronkiertosäännöksen yhteydessä. 

Se, että osinkoja saava yhtiö on suoraan tai välillisesti unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden henkilöiden määräysvallassa, ei ole riittävä osoitus veronkierrosta eikä lähdeverovapautuksen epääminen pelkästään tällä perusteella ole siten sallittua.

Julkisasiamies lausui lisäksi Ranskan säännöksen yhteensopivuudesta EU:n perusvapauksien kanssa. Sen mukaan osinkojen erilainen verokohtelu emoyhtiöiden välillä niiden kotipaikan perusteella muodostaa sijoittautumisvapautta koskevissa määräyksissä lähtökohtaisesti kielletyn sijoittautumisvapauden rajoituksen. Sijoittautumisvapauden rajoittaminen on mahdollista vain, jos kyse olisi ilman taloudellista todellisuuspohjaa olevasta täysin keinotekoisesta järjestelystä, kuten ”postilaatikkona” tapahtuvasta fiktiivisestä sijoittautumisesta. 

Lisätiedot:

Antti Leppänen

020 760 3247

Kristiina Äimä

020 760 3698

etunimi.sukunimi@kpmg.fi