Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi alkusyksyllä trustijärjestelyä koskevan päätöksen. Vaikka trusti-instituutio on lähes tuhat vuotta vanha, käsite on edelleen suomalaisille vieras. Tämä käy varsin selvästi ilmi KHO:n päätöksestä, joka on lievästi sanottuna sekava. KHO aloittaa päätöksessään toteamalla täysin oikein, että trusti ei ole oikeushenkilö eikä sillä ole oikeuskelpoisuutta. Jäljempänä KHO päätöksessään kuitenkin toteaa, että varojen asettaminen trustiin on asettajan ja trustin välinen oikeustoimi. En ole tavannut juristia, joka kykenisi selittämään, miten joku, joka ei ole oikeushenkilö eikä oikeustoimikelpoinen, voi olla minkään oikeustoimen osapuoli. Väite, että varojen asettaminen trustiin on asettajan ja trustin välinen oikeustoimi on yhtä epälooginen kuin väite, että palkanmaksu on työntekijän ja hänen työsuhteensa välinen oikeustoimi.
Päätöksen lopussa KHO toteaa, että kun otetaan huomioon trustijärjestelystä asettajalle ja hänen lähipiirilleen kertyvä hyöty, varojen asettaminen trustiin ei ole kokonaan vastikkeetonta. KHO ei päätöksessään kuitenkaan kerro, miltä osin varojen asettaminen on vastikkeetonta ja miltä osin vastikkeellista, millainen hyöty kertyy asettajalle tai hänen lähipiirilleen, tai miten lähipiirille kertyvä hyöty voi vaikuttaa asettajan verotukseen.
Kun lukee KHO:n ja VOVA:n (Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö) väitteet, tulee väistämättä tunne, että ne perustuvat epämääräisiin ennakkoluuloihin ja veronkiertoepäilyihin. Oletetaan, että trusti on jollakin tavalla veronkiertoa, vaikka ei kyetä selittämään, miten veroja kierretään, kuka veroja kiertää taikka minkä arvoinen etu ylipäätään on kyseessä.
Perhevarallisuushallinnan kestosuosikki
Vaikka trusti saattaa olla meille suomalaisille vieras ilmiö, se ei ole erikoinen tai monimutkainen järjestely. Kyse on perhevarallisuussuunnitteluun ja -hallintaan tarkoitetusta työkalusta, jota on käytetty laajasti monissa maissa vuosisatojen ajan. Trusti-järjestelyn keskeinen tarkoitus on saattaa perheen varallisuus pysyvään, niin sanottuun ”omistajattomaan” tilaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tulevat sukupolvet eivät peri mitään, vaan heistä tulee trustin edunsaajia, ja he voivat saada trustista varoja sen edunvalvojan päätöksellä.
Trustin asettajan näkökulmasta katsottuna kyse on lahjoituksesta hänen jälkeläisilleen, sekä elossa oleville että syntymättömille. Asettaja luopuu trustiin asettamista varoista samalla tavalla kuin hän olisi antanut ne suoraan lapsilleen. Keskeinen ero on siinä, että ”trustilahjan” saajia ei yksilöidä ennakkoon. Sen sijaan, että asettajan koko varallisuus siirtyisi lahjana tai perintönä hänen lapsilleen, hänen varallisuutensa jakautuu kaikkien tulevien jälkeläisten kesken. On mahdollista ja joskus jopa todennäköistä, että asettajan lapset eivät saa lainkaan varoja trustista, vaan ensimmäiset varojenjaon saajat ovat heidän lapsensa tai lapsenlapset. Tämä johtuu siitä, että harva asettaa koko varallisuutensa trustiin; osa annetaan suorana perintönä ja ainoastaan jäljelle jäävä osuus asetetaan trustiin.
Lisäksi trustin varojenjako on usein tarkasti säänneltyä siten, että varoja voidaan jakaa vain tiettyihin tarkoituksiin. Tyypillisiä ”hyväksyttyjä tarkoituksia” ovat koulutukseen liittyvät menot (lukukausimaksut, asumiseen liittyvät kulut) ja sairaanhoitoon liittyvät kulut. Toisin sanoen se, että olet edunsaaja, ei välttämättä tarkoita, että saat trustista ollenkaan rahaa itsellesi.
Tätä taustaa vasten lienee selvää, että trustista ei kerry asettajalle mitään rahallista hyötyä. Kyse on perhevarallisuuden hallinnasta. Asettaja luopuu osasta omaisuudestaan jälkeläistensä hyväksi. Tämä on koko järjestelyn tarkoitus. Jos asettaja haluaisi säilyttää määräysvaltansa omaisuuteen ja oikeutensa sen tuottoon, hän ei tietenkään asettaisi sitä trustiin. Lapsen näkökulmasta katsottuna trustiin asetettu omaisuus vähennetään hänen tulevasta perinnöstään. Ilman trustijärjestelyä lapsi perii kaiken omaisuuden. Trusti ei siis kerrytä asettajalle tai hänen lapselleen hyötyä.
Perheyhtiön ankkuri
Kuten edellä on kuvattu, trusti on siis perhevarallisuuden hallintaan tarkoitettu väline, mutta se sopii myös loistavasti perheyhtiön hallintatyökaluksi. Oikein käytettynä perheyhtiön määräysvalta säilyy niiden henkilöiden omistuksessa, jotka aktiivisesti vievät perheyhtiötä eteenpäin, vaikka taloudellisten edunsaajien piiri pysyykin laajana. Trustijärjestely tuo selkeyttä perheyhtiön johtamiseen sekä vähentää riskejä taloudellisista erimielisyyksistä, kuten osinkojakopolitiikasta. Trusti voi olla oiva ratkaisu monien perheyhtiöiden pitkäaikaiseen omistukseen ja hallintaan.
Tarvitsemme kaikkia mahdollisia työkaluja, jotka parantavat Suomen perheyhtiöiden ja niiden omistajien edellytyksiä jatkaa toimintansa Suomessa, suomalaisten omistuksessa. Olisi erittäin harmillista, jos viranomaiset vaikeuttaisivat perheyhtiöiden tulevaisuuden rakentamista tuleville sukupolville epäluuloihin ja väärinkäsityksiin perustuvilla päätöksillä.
