Sijoitusvakuutukset ovat toistuvasti julkisen verokeskustelun kohteena. Harmaan talouden selvitysyksikkö julkaisi vuonna 2022 selvityksen vakuutustuotteista, eli asiaa on puitu melko korkealla tasolla. Yksi keskeinen kysymys on vakuutusten tarjoama verovapaus; vakuutukseen maksetut myyntivoitot, osingot ja muut tulot ovat väitetysti verovapaita. Mutta onko asia tosiaan näin?
Asia ei valitettavasti ole näin yksinkertainen. Väite verovapaudesta perustuu siihen, että vakuutuksen omistaja ei maksa veroa vakuutukseen maksetuista tuloista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kyseiset tulot olisivat verovapaita, vaan että tuloja ei veroteta vakuutuksen omistajan verotuksessa. Tätä kutsutaan lykkääntymiseduksi, eli vakuutuksen omistajan verotus lykätään siihen hetkeen, kun hän saa varoja vakuutuksesta. Tämä on aivan keskeinen asia, joka usein jää pois keskusteluista.
Kaikilla eduilla on hintansa
Lykkääntymisetu ei ole ilmaista, mikä käytännössä aiheutuu siitä, että vakuutuksen omistaja jättää pääomansa ja sen tuoton vakuutuksen ”sisälle”. Toisin sanoen, kaikki tuotot kertyvät vakuutusyhtiön pankkitilille. Tämä on yksi tärkeä lykkääntymisedun ominaisuus. Jos omistaa sijoitustuotteet itse, niin silloin kaikki tulot kertyvät henkilön omalle pankkitilille ja ovat yleensä välittömästi käytettävissä.
Mikäli varoja nostetaan vakuutuksesta, veroja on maksettava tuloverolaissa säädettyjen normien mukaisesti. Vakuutuksesta saatu tulo on pääomatuloa, kuten myyntivoitot ja osingot. Hankintamenoa (todellinen tai oletettu) ei voi kuitenkaan vähentää vakuutuksen sisälle kertyneistä luovutusvoitoista, eikä myöskään osinkojen osittaiseen verovapauteen voi vedota. Tämä johtuu siitä, että vakuutuksesta saatua tuloa ei jaeta eri tulotyyppeihin, vaan se on yksinkertaisesti veronalaista tuloa. Tämä on toinen merkittävä lykkääntymisedun ominaisuus.
Vakuutus on hallinnollinen työkalu, ei verokikkailuväline
Kun pohtii sijoitusvakuutuksen ottamista, on otettava huomioon siihen liittyvä sääntely kokonaisuutena. Lykättyä verotusta vastaa lykätty kassavirta. Sijoitustoiminnan tuotto pysyy vakuutuksessa, eikä tule omalle pankkitilille. Lykätty verotus johtaa myös korkeampaan veroasteeseen, kun nostettuun tuloon ei sovelleta samoja vähennyksiä taikka verovapauksia verrattuna siihen, että tulo olisi saatu suoraan.
Sijoitusvakuutusta ei siis kannata ajatella pelkästään lykkääntymisedun kautta. Se sopii hyvin silloin, kun itse ei halua tehdä sijoituspäätöksiä, eikä ole tarvetta saada sijoitustoiminnan tuottoja henkilökohtaisena kassavirtana. Sijoitusvakuutus myös helpottaa sijoitustoiminnan hallinnointia merkittävästi. Oikein käytettynä se on joustava ja vaivaton työkalu säästämiseen.
Kuolema verosuunnittelukeinona
Sijoitusvakuutuksia kritisoivat usein olettavat, että kaikki sijoitusvakuutuksia käyttävät harjoittavat aggressiivista verosuunnittelua tai veron kiertämistä. Tämä oletus ei perustu faktoihin, vaan on osa yleistä veronkiristyspropagandaa, joka joskus menee jopa farssin puolelle. Usein kuulee, että sijoitusvakuutuksen käyttö on törkeää perintöverosuunnittelua, koska jos esimerkiksi lapsi perii vanhemmalta sijoitusvakuutuksen, hän maksaa perintöveroa sen käyvästä arvosta. Tämän jälkeen vakuutuksen voi lopettaa ilman verovaikutuksia ja kaikki varat saa käyttöönsä. Koska perintövero on alhaisempi kuin pääomatulovero, katsotaan sen tässä tapauksessa tuovan merkittävää veroetua. Jotkut ovat sitä mieltä, että olisi parempi, että vanhempi itse lopettaisi vakuutuksen ja maksaisi verot kaikista tuotoista, jolloin lapsi maksaisi perintöveroa jäljellä olevasta varallisuudesta vanhempansa poismenon jälkeen.
Toivon, että voimme kaikki olla samaa mieltä siitä, että jos edesmenneitä syytetään veronkierrosta, niin silloin ollaan pahasti hakoteillä.