Asiantuntijat vastaan todellisuus Asiantuntijat vastaan todellisuus

Vaalien aikana viitattiin usein asiantuntijoiden eri tutkimuksiin ja raportteihin listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksesta, mukaan lukien pääministeri Sanna Marin. Väitteiden mukaan asiantuntijat käytännössä yksimielisesti pitävät nykyistä osinkoverojärjestelmää haitallisena verotukena; harvemmin on kuitenkaan kerrottu, keitä nämä asiantuntijat ovat, mitä he aidosti väittävät tai mihin he perustavat väitteensä.

Valtiovarainministeriötä (VM) pidetään yhtenä asiantuntijalähteenä tässä keskustelussa. Esimerkiksi VM:n verotukimuistiossa 2021–2023 listataan listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennus yhdeksi verotueksi, koska listaamattomien yhtiöiden osinkojen tuottoprosentti on suurempi kuin markkinakorko. Tuottoprosentilla tarkoitetaan huojennetun osingon määrää, joka on 8 prosenttia yhtiön nettovarallisuudesta. Tämä tuottoprosentti vs. markkinakorko nostetaan esille useissa eri raporteissa, mm. Yritystukien vähentämistyöryhmän raportissa (2019) ja Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan Yritysverotus, investoinnit ja tuottavuus (2017) -julkaisussa. Asiantuntijaraporteissa ei kuitenkaan sanota avoimesti, mikä tämä (riskitön) markkinakorko on: yleisesti riskittömällä markkinakorolla tarkoitetaan valtion maksamaa korkoa, joka oli pitkään nolla tai negatiivinen, johon verrattuna 8 prosenttia on tietysti korkea.

Toisaalta lienee selvää, että valtio ei ole asiallinen verrokki listaamattomalle yhtiölle. On olemassa markkinapaikkoja, joissa listaamattomat yhtiöt hakevat lainaa yleisöltä silloin kun ne eivät saa lainaa pankeilta, esimerkiksi koska niillä tai niiden omistajilla ei ole riittävän hyvä luottokelpoisuus tai riittäviä vakuuksia. Olisi tietysti luontevampaa hakea verrokkia näiltä markkinapaikoilta, kun pohditaan, mikä on kohtuullinen tuottoprosentti osinkoverotuksessa. Silloin kun edellä mainitut asiantuntijaraportit on julkaistu, näillä markkinapaikoilla lainakorot ovat olleet suhteellisen lyhytaikaisille lainoille (6–24 kk) myös nollakorkoaikana 9–12 prosenttia. Nyt nämä markkinakorot nousevat todennäköisesti yleisen korkotason nousun mukaan. Voidaan siis todeta, että yksi keskeisimmistä argumenteista nykyistä osinkoverojärjestelmää vastaan perustui jo nollakorkoaikana väärään verrokkiin, jonka vuoksi sitä ei voitu pitää validina: nyt korkojen noustessa se on vielä vähemmän validi. 

Kalevi Sorsa -säätiön Lauri Finér nostaa Myytinmurtaja-sarjassaan esille niin sanotun tulonmuunto-ongelman. Hänen lisäkseen mm. Aliisa Koivisto on todennut Tax planning and investment responses to dividend taxation (2023) -raportissaan, että yrittäjät nostavat osinkoa palkan sijaan. Sitä, miksi tämä olisi ongelma, ei taaskaan selitetä; todetaan vain, että se on ongelma. Yrittäjä on yhtiön omistaja: hän ei ole yhtiön työntekijä eikä työsuhteessa yhtiöön. Tämän takia hänellä ei myöskään ole työntekijän lakisääteisiä etuja, mutta yhtiön omistajana hänellä on kuitenkin oikeus päättää, millä tavalla hän siirtää rahaa yhtiön tililtä omalle tililleen. Yleisimmät tavat ovat palkka ja osinko. Jos omistaja valitsee osingon, se ei ole palkkatulon muuntamista pääomatuloksi, koska hän ei ole yhtiön palkattu työntekijä vaan sen omistaja. Useiden asiantuntijoiden kyvyttömyys ymmärtää omistajayrittäjän ja palkatun työntekijän välistä eroa on jo itsessään vahva syy suhtautua kaikkiin heidän väittämiinsä hyvin skeptisesti.

Tämän lisäksi on laajasti väitetty, että nykyjärjestelmä synnyttää kannusteen verovetoisiin investointeihin ja näin heikentää terveen ja liiketoimintalähtöisen riskinoton kannustimia listaamattomissa yhtiöissä. Toisin sanoen väitetään, että yrittäjät tekevät tahallaan liiketaloudellisesti ja yrityksensä tulevaisuuden kannalta tyhmiä päätöksiä osinkoverohuojennuksen vuoksi. Kyseiselle väitteelle ei kuitenkaan ole esitetty mitään todisteita. Todisteita ei ole esitetty, koska näin väittäneet virkamiehet, tutkijat ja muut henkilöt tieteenkään voi tietää, mitä päätöksiä yrittäjät (yksittäiset tai kollektiivisesti) ovat tehneet ja miksi. Sitä ei voi lukea tilinpäätöksistä tai verohallinon tilastoista, teoreettisista tai matemaattisista malleista. Myös tämä väite, kuten kaikki muutkin väitteet, jäävät siis väitteen tasolle. Näyttää siis vahvasti siltä, että nämä arvovaltaiset virkamiehet, tutkijat ja heidän edustamansa instituutiot ovat unohtaneet, että väite itsessään ei todista väitteen paikkansapitävyyttä. Joku voisi jopa sanoa, että tämä on aika alkeellinen ja perustavanlaatuinen virhe.

Sekä näissä asiantuntijaraporteissa että julkisessa keskustelussa on väitetty, että osinkoverojärjestelmä muodostaa listautumiskynnyksen, koska listaamattomien yhtiöiden osingot verotetaan lievemmin kuin pörssiyhtiöiden. Jälleen kerran tämä väite jää väitteen tasolle. Todettakoon ensin, että listautuminen ei ole mikään itseisarvo. Harvalla yhtiöllä on tarve listautua ja harva yhtiö kuuluu pörssiin. Toiseksi, huojennetun osingon henkilökohtainen enimmäismäärä on 150.000 euroa vuodessa. Pörssiyhtiön suuromistaja saa aika paljon tuota enimmäismäärää suuremmat osingot. Jos hän saisi esimerkiksi 800.000 euroa osinkoa ja osinkoa jakava yhtiö olisi pörssiyhtiö, osingosta maksettavaa veroa olisi noin 230.000 euroa. Mikäli yhtiö olisi yksityinen ja sen nettovarallisuus olisi 10 miljoonaa euroa tai enemmän, maksettavaa veroa olisi noin 200.000 euroa. Mikäli nettovarallisuus olisi taas 5 miljoonaa euroa, maksettavaa veroa olisi noin 223.000 euroa. Näiden lukujen valossa on vaikea nähdä, että verotus olisi merkittävä kynnys listautumiselle.

Merkittävimpiä esteitä (jos haetaan päälistalle) lienevät listautumiseen ja pörssiyhtiönä toimimiseen liittyvät vaatimukset, kuten IFRS:ään siirtyminen, viranomais- ja sijoittajaraportointi, raskaammat compliance -vaatimukset sekä niihin liittyvät hallinnolliset kustannukset. Ei ole helppoa taikka halpaa olla päälistalla, ja jos halutaan listautumisen tuomaa likvidisyyttä yhtiön osakkeille, niin juuri sinne on hakeuduttava. Jos halutaan madaltaa listautumiskynnystä, niin listaamattomien yhtiöiden osinkoverojärjestelmä on täysin väärä korjauksen paikka, ja muutokset tulisi ennemmin kohdistaa em. vaatimuksiin.

Voi toki olla, että virkamiehet, tutkijat ja poliittiset aktivistit ovat täysin oikeassa ja heidän väitteensä pitävät paikkansa. Itse pidän sitä hyvin epätodennäköisenä, mutta mikään ei ole mahdotonta. Niin tai näin, toivoisin jatkossa pelkkien väitteiden lisäksi määritelmiä, selityksiä ja perusteluja. Muun ohella kyseiset asiantuntijat voisivat selittää, miksi yrittäjien verotuksen kiristäminen kannustaisi yrittämiseen ja miten yrittäjien asema parantuisi aiempaa kireämmällä verotuksella. Ehkä saamme vastaukset näihin ja muihin kysymyksiin seuraavissa asiantuntijaraporteissa ja -tutkimuksissa.