Mikä veroetu?

Viime aikoina veroeduista on käyty paljon julkista keskustelua. Tietyt veroedut ovat ansaittuja, jotkut ovat epäreiluja ja jotkut jopa järjestelmän vastaisia. Asiasta ollaan montaa mieltä, mutta siitä ollaan samaa mieltä, että ilmiö veroetu on olemassa. Ja jos näin on, niin eikö meillä ole myös ilmiö verohaitta? Mitä se verohaitta sitten oikein on?

Todennäköisesti kiistellyin veroetu liittyy listaamattomien yhtiöiden osinkoverotukseen, puhutaan ”kevyesti verotetusta osingosta”. Monien mielestä listaamattomien yhtiöiden osinkoverotus on liian lievää suhteessa esimerkiksi palkkatuloverotukseen tai pörssiyhtiöiden osinkoverotukseen, ja tämä listaamattomien yhtiöiden suotuisampi osinkoverotus nähdään veroetuna. Kriitikot peräänkuuluttavat veronkiristystä.

Nyt käynnissä oleva julkinen keskustelu on hyvä esimerkki siitä, kuinka lyhyt kollektiivinen muistimme on. Nykyjärjestelmä tuli voimaan vuonna 2005, kun Suomi luopui yhtiöverohyvitysjärjestelmästä. Nykyjärjestelmän alussa pääomatulona verotettavan osingon määrä oli 9 prosenttia yhtiön nettovarallisuudesta ja pääomatulo-osinko oli täysin verovapaa 90.000 euroon asti. Pääomaverokanta oli 28 prosenttia. Tämä verovapaa määrä alennettiin sittemmin 60.000 euroon. Sen jälkeen alennettiin tuottoprosentti 8 prosenttiin ja luovuttiin täysin verovapaasta osingosta. Pääomaverosta tuli progressiivinen, eli pääomaverokanta oli 32 prosenttia siltä osin, kun veronalaiset pääomatulot ylittivät 50.000 euroa. Nykyään pääomatuloverokanta on 34 prosenttia siltä osin, kun veronalaiset pääomatulot ylittävät 30.000 euroa.

Sekä pääomaverotusta että osinkoverotusta on siis kiristetty aika lailla viimeisten vuosikymmenien aikana. Julkisen keskustelun perusteella vaikuttaa myös siltä, että on unohdettu, miksi osa osingoista on verovapaata. Idea on sama kuin hyvitysjärjestelmän aikana: kahdenkertaisen verotuksen poistaminen (tai ainakin lieventäminen). Koska osingot jaetaan jo verotetuista voittovaroista, tavoitteena on estää saman rahan verottaminen täysimääräisesti uudestaan. Listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennus (jos jaettu osinko pysyy tiettyjen rajojen puitteissa) ei siis ole mikään veroetu, vaan verohaitan (eli kahdenkertaisen verotuksen) lieventäminen. Jos jaettu osinko ylittää edellä mainitut rajat, verohaittaa lievennetään vain vähän ja jos rajat ylittyvät merkittävästi, on lievennys käytännössä olematon.

Keskustelussa peräänkuulutetaan usein, että osinkoja tulisi verottaa samalla tavalla kuin palkkatuloja. Yrittäjä/sijoittaja on kuitenkin hyvin erilaisessa asemassa kuin palkansaaja. Merkittävä ero on osingon ja palkan välillä: palkan verotus on yhdenkertainen. Palkkaa, toisin kuin osinkoa, ei makseta jo kertaalleen verotetuista tuloista. Yhtiö saa jopa vähentää maksettua palkkaa omassa verotuksessaan. Palkka on siis hyvin erilaisessa asemassa kuin osinko, jonka vuoksi palkka ja osinko eivät ole rinnastettavissa toisiinsa, ainakaan verotuksellisesti.

Ei ole olemassa objektiivisesti oikeita tapoja verottaa erilaisia tuloja. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei olisi selviä eroja eri tulotyyppien välillä. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun asiasta keskustelee. Toinen julkisessa keskustelussa huomioitava fakta on se, että kun on veroetuja, on myös verohaittoja.