Onko optioiden verotuksen uudistus askel oikeaan suuntaan?

Optio-ohjelmat ovat kasvuyhtiöille tehokas keino houkutella, kannustaa ja sitouttaa työntekijöitä ja avainhenkilöitä. Suomessa optioiden verotuksen käytännön haasteena on pidetty sitä, että työntekijä joutuu maksamaan ansiotuloveroa optioiden käyttämisen yhteydessä, vaikka osakkeita ei vielä voisi myydä eikä veron maksamiseen tarvittavia varoja olisi käytettävissä.

Hallituksen esitysluonnos optioiden verotuksen uudistamisesta pyrkii ratkaisemaan tätä ongelmaa joustavoittamalla verotusta.

Suunnitellun uudistuksen keskeiset piirteet 

Uudistus sisältäisi myös muutoksen henkilöstöantisääntelyyn. Jatkossa henkilöstölle voitaisiin henkilöstöantisääntelyn piirissä tarjota myös konsernin emoyhtiön osakkeita, edellyttäen että muut nykyiset vaatimukset täyttyvät.

Hallituksen esitysluonnosta koskevalla lausuntokierroksella nousi esiin useita kysymyksiä ehdotetun järjestelmän ominaisuuksista, joilla on merkitystä lykkäysedun käyttökelpoisuudelle. Keskeinen huolenaihe liittyy tilanteisiin, joissa osakkeiden arvo laskee option käyttämisen jälkeen. Lakiluonnoksen mukaan lykätty tulovero olisi edelleen maksettava, vaikka osakkeiden lopullisesta myynnistä saadut tuotot eivät riittäisi kattamaan veroa. Sama ongelma voi syntyä myös tilanteissa, joissa yhtiö puretaan tai menee konkurssiin, tai jos osakkeet siirtyvät perintönä ennen exit:iä. Luovutustappioiden kohtelu onkin keskeinen tekijä uudistuksen houkuttelevuuden arvioinnissa.

Ehdotettu 24 kuukauden vähimmäisaika option myöntämisen ja käyttöajan alkamisen välillä on pidempi kuin optio-ohjelmissa Suomessa yleisesti käytettävä 12 kuukauden niin sanottu cliff-jakso. 12 kuukauden aikarajaa sovelletaan myös sosiaalivakuutusmaksujen huojennussäännöissä. Lisäselvitystä tarvitaan lisäksi siitä, mitä käyttöajan alkamisella tarkoitetaan ja miten aika lasketaan käytännössä.

Epäselvää on myös lykkäysedun soveltuminen olemassa oleviin optio-ohjelmiin ja tuleeko niiden ehtoja muuttaa. Työntekijän työnantajalle tekemän ilmoituksen muotoon ja ajankohtaan liittyvä lisäohjeistus tulee myös olemaan tarpeen. Jos ennakonpidätystä ei ole toimitettu ja lykkäyksen edellytysten myöhemmin todetaan jääneen täyttymättä, voi työnantajalle syntyä riski veronkorotuksesta. Hallituksen esitysluonnoksessa lykkäykselle ei ole asetettu mitään enimmäisaikaa, mutta Verohallinto ehdotti lausunnossaan 10 vuoden enimmäisajan säätämistä. Työntekijän vuosittainen ilmoitusvelvollisuus voi aiheuttaa tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja harmia, jos ilmoitus jää epähuomiossa tekemättä. Käytännön kysymyksiä liittyy myös siihen, miten osittaisia osakeluovutuksia ja yritysjärjestelyjä voidaan seurata. Kansainväliset tilanteet voivat niin ikään osoittautua käytännössä monimutkaisiksi. Lainsäädännön jatkovalmisteluun jäi siis merkittäviä kysymyksiä ratkottavaksi.

Myös henkilöstöantijärjestelmää koskeva päivitys edellyttää lisäselvennyksiä, erityisesti sen osalta, miten konsernirakenteissa arvioidaan vaatimus osakeannin tarjoamisesta henkilöstön enemmistölle.

Vaikka lopullinen sääntely on edelleen valmistelussa, kasvuyhtiöiden kannattaa jo nyt arvioida, miten nykyiset ja suunnitellut optio- ja muut osakepohjaiset palkitsemisjärjestelmät vastaavat ehdotettuja vaatimuksia.

Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää ohjelmien ehtoihin sekä henkilöstölle suunnattuun viestintään tulevista muutoksista. Myös hallinnollisia prosesseja voidaan alkaa jo suunnitella siten, että ne tukevat ehdotetun sääntelyn käytännön toteuttamista.

KPMG auttaa kasvuyhtiöitä osakepohjaisten kannustinjärjestelmien suunnittelussa ja arvioinnissa, verovaikutusten mallintamisessa, arvonmääritykseen liittyvissä kysymyksissä sekä uuden sääntelyn käytännön käyttöönottoon valmistautumisessa. Huolellisella ennakkosuunnittelulla yrityksesi voi olla valmiina hyödyntämään uudistuksen tarjoamat mahdollisuudet heti sen astuttua voimaan.