Ilmasto- ja kestävyysriskien arviointi vakuutussektorilla

Ilmasto- ja kestävyysriskit eivät ole vakuutusyhtiöille vain vastuullisuusteeman alalaji, vaan ne vaikuttavat yhä konkreettisemmin yhtiöiden tuloksentekoon, riskiprofiiliin, keskeisiin prosesseihin ja strategisiin valintoihin. Kehitystä ajavat yhtä aikaa lisääntyvät fyysiset ilmastoriskit, siirtymäriskit, muuttuva sääntely sekä valvojien odotukset siitä, että riskien arviointi on aidosti eteenpäin katsovaa eikä perustu pelkästään historialliseen dataan. Finanssivalvonta on korostanut¹, että ORSAn (Own Risk and Solvency Assessment) ilmastoskenaarioiden tarkoitus ei ole vain täyttää sääntelyn vähimmäisvaatimuksia, vaan auttaa ymmärtämään, miten ilmastonmuutos vaikuttaa vakuutusyhtiön liiketoimintamalliin, strategisiin valintoihin ja riskinkantokykyyn pitkällä aikavälillä. Vakuutusyhtiöiden ORSA:t ovat tähän mennessä keskittyneet riskien arviointiin noin 3–5 vuoden perspektiivillä. Edellytys ilmastoriskien arvioinnista selvästi pidemmälle tulevaisuuteen, esimerkiksi 30–50 vuoden päähän, vaatii uudenlaista ajattelua, malleja ja lähestymistapoja.

Erityisesti vahinkovakuutuksessa ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat näkyä kasvavina korvausmenoina, korvausmenon vaihtelun voimistumisena, muuttuvina jälleenvakuutuksen ehtoina, heikentyvänä vakuutettavuuden saatavuutena tietyissä segmenteissä sekä tarpeena tarkentaa hinnoittelua, myöntöpolitiikkaa ja tuote-ehtoja. Samalla henki- ja sijoitussidonnaisessa liiketoiminnassa painottuvat sijoituksiin liittyvät siirtymäriskit, omaisuuserien arvostus ja pitkän aikavälin strateginen allokaatio. EIOPA:n mukaan ilmastoriskit tulisi nähdä sekä fyysisinä että siirtymäriskeinä, ja niiden vaikutuksia olisi arvioitava lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä².

Ilmasto- ja kestävyysriskien kokonaisvaltainen lähestymistapa

Vakuutusyhtiöiden on tarkasteltava ilmasto- ja kestävyysriskejä osana koko riskienhallinnan kehikkoa. Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkeen, ja ilmasto- ja kestävyysriskeillä on suora, epäsuora tai välillinen yhteys kaikkiin tai lähes kaikkiin vakuutusyhtiön riskeihin. Ilmasto- ja kestävyysriskit vaikuttavat samanaikaisesti esimerkiksi vakuutusriskiin, markkinariskiin, operatiiviseen riskiin, likviditeettiriskiin, strategiseen riskiin ja maineriskiin. EIOPA:n ORSA-ohjeistus ja Finanssivalvonnan tuore valvontaviesti painottavat, että ilmastoriskien analyysi tulee kytkeä liiketoimintasuunnitteluun, riskinottohalukkuuteen, hallituksen päätöksentekoon ja tarvittaessa myös pääomavaatimusten laskennassa käytettävän standardikaavan soveltuvuuden arviointiin.

Käytännössä kokonaisvaltainen lähestymistapa tarkoittaa esimerkiksi seuraavia näkökulmia:

Fyysiset riskit: sään ääri-ilmiöiden, tulvien, myrskyjen, rankkasateiden, metsäpalojen tai muiden luonnonilmiöiden vaikutus korvaustaajuuteen, vahingon vakavuuteen ja vakuutuskannan alueelliseen riskiprofiiliin.
Siirtymäriskit: ilmastopolitiikan kiristyminen, teknologinen murros, energiajärjestelmän muutos ja kuluttajakäyttäytymisen muutos, jotka voivat vaikuttaa sijoitusten arvoon, vakuutettavien toimialojen kannattavuuteen ja yhtiön pitkän aikavälin strategiaan.
Välilliset ja kumuloituvat vaikutukset: ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät rajoitu yksittäiseen vahinkotapahtumaan, vaan voivat näkyä myös vakuutusmarkkinan toimintaympäristössä laajemmin. Esimerkkejä tästä ovat jälleenvakuutusturvan kallistuminen tai saatavuuden heikentyminen, asiakkaiden riskikäyttäytymisen muuttuminen, häiriöt toimitus- ja korjausketjuissa sekä vakuutuskannan rakenteeseen vaikuttavat valikoitumisvaikutukset.

Sääntelytaustaa

Ilmastoriskien integrointi vakuutussektorin riskienhallintaan ei ole enää vain hyvää käytäntöä, vaan yhä selvemmin sääntelyn ja valvonnan odotusten piirissä. Solvenssi II -kehikko on jo vuodesta 2016 lähtien edellyttänyt, että vakuutusyhtiöt ottavat ORSA:ssa huomioon kaikki olennaiset riskit. EIOPA:n vuonna 2021 julkaisema lausunto³ ilmastoskenaarioiden käytöstä ORSA:ssa täsmensi, että valvojien tulisi odottaa vakuutusyhtiöiden arvioivan olennaiset ilmastoriskit skenaarioperusteisesti ja pitkällä aikavälillä. Ohjeistuksen mukaan tarkastelussa tulisi olla vähintään kaksi pitkän aikavälin ilmastoskenaariota: yksi, jossa maapallon lämpeneminen pysyy alle 2 °C:ssa, ja toinen, jossa se ylittää 2 °C:n.

Vuonna 2022 EIOPA julkaisi soveltamisohjeen ilmastonmuutoksen olennaisuusarvioinnista ja ilmastoskenaarioiden käytöstä ORSA:ssa⁴. Ohjeessa korostetaan, että ilmastoriskien arviointi ei ole vain skenaarioharjoitus, vaan osa laajempaa riskienhallinnan ja strategisen johtamisen kehikkoa. Ohjeistus auttaa yhtiöitä tunnistamaan, milloin ilmastoriski on olennaista, miten skenaarioita voidaan rakentaa ja miten tuloksia kannattaa käyttää päätöksenteossa.

Sääntelykehikko vahvistui edelleen, kun Direktiivi (EU) 2025/2⁵ julkaistiin 8.1.2025 osana Solvenssi II:n uudistusta. Direktiivi tuo ilmasto- ja kestävyysriskit aiempaa näkyvämmin osaksi vakavaraisuussääntelyä, mukaan lukien ORSA, hallintojärjestelmä, kestävyysriskisuunnitelmat ja sijoitusstrategian näkökohdat. Jäsenvaltioiden tulee saattaa muutokset kansallisesti voimaan viimeistään 30.1.2027. Suomessa tätä toimeenpannaan hallituksen esityksellä HE 43/2026 vp⁶, jossa ehdotetaan muun muassa uusia säännöksiä kestävyysriskien hallinnasta, ORSA:n tarkentamisesta ja ilmastoskenaarioiden käytöstä olennaisten riskien arvioinnissa.

Lisäksi Komission delegoitu asetus (EU) 2021/1256⁷, jota on sovellettu 2.8.2022 alkaen, velvoittaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä integroimaan kestävyysriskit hallintojärjestelmäänsä. Tämä ulottuu riskienhallintajärjestelmään, vakuutusten myöntö- ja vastuuvelkapolitiikkoihin, sijoitusprosesseihin, aktuaaritoiminnon arvioihin sekä palkitsemispolitiikkaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kestävyysriskit on tuotava läpi koko organisaation, ei ainoastaan vastuullisuusraportoinnin tai sijoitustoiminnan yhteyteen.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä vakuutusyhtiöille?

Käytännön tasolla vakuutusyhtiöiden haaste ei ole enää siinä, pitäisikö ilmastoriskejä arvioida, vaan siinä, miten arviointi tehdään tavalla, joka aidosti tukee johtamista. Jos analyysi jää pelkäksi sääntelyharjoitukseksi, se tuottaa helposti muodollisesti oikean mutta liiketoiminnan kannalta ohuen lopputuloksen. Hyödyllinen ilmastoskenaariotyö kytkee sen sijaan yhteen olennaisuusarvion, riskimittarit, liiketoimintasuunnittelun ja päätöksenteon. Tällöin huomio ei kohdistu vain sijoitussalkun siirtymäriskeihin, vaan myös siihen, miten fyysiset riskit, vakuutustuotteet, jälleenvakuutusratkaisut ja asiakassegmentit voivat muuttua ajan myötä.

Vakuutusyhtiön näkökulmasta tämä näkyy useissa käytännön kysymyksissä:

Liiketoimintamalli: missä tuotteissa, asiakassegmenteissä ja maantieteellisissä alueissa ilmastoriskit ovat olennaisimpia? Miten ilmastoriskit näkyvät esimerkiksi underwriting-prosessissa?
Riskienhallinta: miten ilmastoriskit sisällytetään riskitaksonomiaan, riskirajoihin, seurantaraportointiin ja hallituksen päätöksenteon tueksi?
Jälleenvakuutus: miten muuttuva katastrofiriski vaikuttaa jälleenvakuutuksen hintaan, saatavuuteen ja optimaaliseen suojarakenteeseen? Onko ilmastoriskeihin ja niiden hallintaan liittyvää dataa, informaatiota ja osaamista yhtiössä, mikäli jälleenvakuuttajat kysyvät?
Tuotekehitys ja myöntöpolitiikka: tarvitaanko uusia ehtoja, rajoituksia, omavastuurakenteita tai kannustimia vahingon ehkäisyyn ja sopeutumiseen?

Vaikutus riskien arviointiin, vakavaraisuuteen ja hinnoitteluun

Ilmastoriskien arviointi konkretisoituu muun muassa ORSA:ssa. EIOPA:n soveltamisohjeet korostavat, että ilmastoanalyysi voi vaikuttaa esimerkiksi standardikaavan soveltuvuuden arviointiin tai sisäisten mallien kehittämiseen, jos ilmastoon liittyvät riskiajurit muuttavat olennaisesti yhtiön riskiprofiilia. Viranomaisten hyväksynnän vaatiman sisäisen mallin rakentaminen on luultavasti monien yhtiöiden kohdalla varsin epätodennäköinen vaihtoehto. Silti jonkinlaista sisäistä mallinnusta ja/tai uudenlaista analyysiä tarvitaan. Keskeistä on se, että yhtiöt ottavat ilmastoriskit tosissaan osaksi ORSA:a. Se, että ilmastoriskien merkitys todetaan vähäiseksi tai olemattomaksi on tietysti täysin sallittua, mutta tämän pitää perustua huolelliseen analyysiin.

Hinnoittelussa ilmastoriskit näkyvät todennäköisesti ensin epäsuorasti ja vasta myöhemmin rakenteellisemmin. Aluksi vaikutus voi ilmetä tarpeena tarkentaa riskiluokittelua alueittain, kohteittain tai asiakasryhmittäin, mutta pidemmällä aikavälillä kysymys voi olla myös siitä, missä määrin nykyiset vakuutusehdot, omavastuuratkaisut ja ennaltaehkäisyyn liittyvät kannustimet vastaavat muuttuvaa riskitasoa. Samalla yhtiöiden on arvioitava, miten pitkälle riskiperusteista hinnoittelua voidaan kiristää ilman, että vakuutusturvan saatavuus heikkenee olennaisesti tietyissä segmenteissä.

Myös aktuaaritoiminnolle vaatimukset kasvavat. Delegoitu asetus 2021/1256 edellyttää, että aktuaaritoiminto ottaa kestävyysriskit huomioon arvioidessaan vakuutusten myöntöpolitiikkaa ja vastuuvelan laskentaan liittyvää epävarmuutta. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi trendioletusten ja herkkyysanalyysien päivittämistä niin, että ilmastonmuutoksen vaikutus näkyy selkeämmin teknisessä analyysissä.

Vakuutusyhtiöiden seuraavat askeleet

Vakuutusyhtiöiden kannattaa jo nyt rakentaa suunnitelma, jolla ilmasto- ja kestävyysriskit integroidaan hallitusti osaksi ORSAa, riskienhallintaa, hinnoittelua ja strategiaa. Käytännön etenemispolku voi sisältää ainakin seuraavat vaiheet:

Olennaisuusarviointi: tunnistetaan, missä liiketoiminnoissa, tuotteissa, sijoituksissa ja toimintoketjuissa ilmasto- ja kestävyysriskit ovat aidosti olennaisia.
Skenaariokehikko: valitaan liiketoiminnan kannalta relevantit perus- ja stressiskenaariot, mukaan lukien alle 2 °C ja yli 2 °C -polut.
Data ja metodit: kehitetään kyvykkyys yhdistää historiallinen vahinkodata, tieteelliset ilmastoskenaariot, geografiset- ja haavoittuvuus-/sopeutumistiedot.
Mallinnus ja päätöksenteko: arvioidaan vaikutukset riskimittareihin, hinnoitteluun, jälleenvakuutukseen, tuote-ehtoihin ja pääoman riittävyyteen sekä linkitetään tulokset päätöksentekoon.
Governance ja raportointi: määritellään hallituksen, johdon, riskienhallinnan ja aktuaaritoiminnon roolit sekä varmistetaan, että ORSA-raportointi on valvonnan näkökulmasta riittävän täsmällistä.

Kuinka voimme auttaa?

Me KPMG:llä olemme ylpeitä sekä sektorikohtaisesta ja teknisestä osaamisestamme että sitoutumisestamme vakuutusyhtiöiden tukemiseen niiden sääntelynmukaisuuteen liittyvissä kysymyksissä ja haasteissa. Paikallisella tiimillämme on laajaa osaamista ESG-riskienhallinnasta ja muista ESG:n osa-alueista – palvelun ollessa aina käytännönläheistä ja korkeatasoista. Lisäksi toimimme tiiviissä yhteistyössä pohjoismaisen ja eurooppalaisen asiantuntijaverkostomme kanssa varmistaaksemme viimeisimmän käytännön kokemuksen ja tutkimustiedon soveltamisen työssämme.

Palveluvalikoimaamme sisältyvät esimerkiksi ESG-liitännäiset olennaisuusanalyysit, riskimallinnukset, raportointi ja kouluttaminen.